Helsinki Jääkiekkoilun johtava ammattilaissarja National Hockey League (NHL) alkaa olla löytänyt oman latunsa. Pohjois-Amerikan urheilumarkkinoilla piskuinen ammattilaispeli ei enää pode pakonomaista tarvetta haastaa itseään isommat lajit.
Kolmen vuoden takainen raskas työehtotaistelu, työsulku teki hyvää NHL-kiekkoilulle. Kun perinteikäs ammattilaisliiga joutui työehto- ja rahariitojen vuoksi vuodeksi kokonaan telakalle, toran osapuolet laskivat taistelulippunsa, kuoppasivat pikkumaiset asenteensa ja ryhtyivät pelastustalkoisiin.
NHL:n sääntölinjaukset menivät remonttiin. Erotuomarit ryhtyivät kaukalossa toden teolla kitkemään koukkimista ja roikkumista, mikä vapautti taitopelaajille tilaa. Maksava yleisö sai nauttia maaleista yhä useammin.
Kaksi työsulun jälkeistä kautta ovat olleet urheilullisesti mielenkiintoisia. NHL sai peräkkäisinä vuosina uudet mestarit Carolinan ja Anaheimin. Tämä todisti, että periaatteessa jokaisella liigan 30 seurasta on mahdollisuutensa tavoitella Stanley cupia.
Riskibisnestä ei kaivata
NHL:n 30 seuran ryhmä täydentyi nykyiseen muotoonsa vuonna 2000, kun mukaan tulivat Minnesota Wild ja Columbus Blue Jackets. Liigaa kovalla kädellä johtava komissaari Gary Bettman on sittemmin visusti vaiennut ammattilaissarjan laajentumishaluista - kaiketi siksi, ettei niitä ole.
Liigaseuroista yhä useampi alkaa saada taloutensa raiteilleen. Siitä huolimatta NHL ei kaipaa ulkopuolelta mukaan enää yhtään riskibisnestä tekevää yhteisöä.
Bettmanilla ja seurojen omistajilla on ollut täysi työ sitouttaa pelaajat säästötalkoisiin. Siksi puheet liigan laajentumisesta esimerkiksi Las Vegasin suuntaan ovat pannassa.
Sarjan tasaisuus motivoi nykyisiä NHL-seuroja puhaltamaan yhteen hiileen.
Paljon parjattu palkkakatto, joukkueen kokoamiseen sallittava kokonaissumma on noussut kauden 2005-2006 noin 39 miljoonasta dollarista viime kauden 44:ään ja tämän kauden 50,3 miljoonaan dollariin. Sitä mukaa, kun seurojen talous on tervehtynyt, rahaa on terveen järjen rajoissa käytettäväksi enemmän.
NHL-seurat ovat oppineet elämään palkkakaton kanssa. Menestyvää joukkuetta ei enää rakenneta niin, että ostetaan maalivahti, pari laatupuolustajaa ja hyökkäykseen saman verran maalintekijöitä. Nyt seurajohtajilta vaaditaan kokonaisnäkemystä.
Viisasta on myös tunnustaa, että työmies on "kottinsa" ansainnut. Rustaamalla ns. etupainotteisen sopimuksen seuran on yksinkertaisesti helpompi päästä eroon pelaajasta, jos suhde viilenee ennen aikojaan.
Laatu korvaa määrän
Pohjois-Amerikassa joukkuepelien ammattilaissarjoilla on megalomaaniset markkinat. Käytännössä vain paikallisten televisiosopimusten varassa kitkutteleva jääkiekkoilu ei pysty haastamaan koripalloilua, amerikkalaista jalkapalloilua tai baseballia. Miksi sen tarvitsisi?
Jääkiekkoväki alkaa Pohjois-Amerikassa vihdoin ymmärtää, että pieni voi olla kaunista. Määrän sijasta kannattaa vaalia laatua ja pitkää perinnettä.
Anaheim Ducks ja Los Angeles Kings aloittivat kautensa näytösluontoisesti Lontoon sykkeessä, ja San Jose Sharks lainaa ylijäämäpelaajia ja valmennusapua Kiinaan, mutta kiekkoilun globalisaatio on hyvin kotikutoista.
Tarvittiin pelaamattomaksi jääneen työsulkukauden 2004-2005 kaltainen opetus, että lajista todella pitävät heräsivät näkemään, mikä jääkiekkoilussa on tärkeintä. Lakkokauden jälkeen kun ei ollut itsestään selvää, että NHL:stä vieraantuneet katsojat olisivat löytäneet taas tiensä jäähallien lehtereille.
Jos NHL johonkin piirtäisi rajojaan uusiksi, ykkössuunta olisi lajin emämaa Kanada. On vähintään epäsuhtaista, että liigan 30 seurasta 24 on Yhdysvalloista ja vain kuusi Kanadasta, jossa tiedetään, mitä jääkiekkofanius merkitsee.
Mullistuksia ei NHL:n 91. kaudella ole luvassa. Viime kädessä rauhan takaa vuoteen 2011 tehty työehtosopimus.