New York Newyorkilaiset yrittävät päästä sopuun siitä, mitä entisten World Trade Centerin 108-kerroksisten tornien tilalle pitäisi rakentaa. Yksi haluaisi pyhittää paikan kuolleiden muistolle, toinen rakentaisi pilvenpiirtäjät entistä korkeampina takaisin paikalleen.
Kun New Yorkissa esiteltiin tällä viikolla ensimmäiset kuusi virallista luonnosta uudisrakennussuunnitelmista entisen World Trade Centerin tontille, niitä yhdisti lähinnä kaksi asiaa: entisten tornien jalansijat oli jätetty tyhjiksi ja muuten alue on tarkoitus rakentaa niin täyteen kuin mahdollista. Ehdotukset eivät sellaisenaan tyydytä arkkitehteja, kaupungin johtoa eivätkä surevia omaisia, mutta kaupungin mukaan jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle.
Itse World Trade Centerin alue on tällä hetkellä seitsemän kerrosta syvä, viiden korttelin laajuinen monttu jota kiertää verkkoaita. Kuopan pohjalla itseasiassa jo rakennetaan, sen poikki ollaan valamassa tornien romahduksessa tuhoutuneen metrolinjan tunnelia.
Raha
ratkaisee
"Minusta tämä paikka pitäisi jättää tyhjäksi, tehdä tähän kokonaan iso puisto", sanoo työmaa-alueen vartijana toimiva Keith. Hänen mukaansa tuhossa kuoli niin paljon ihmisiä, että uudisrakentaminen tontille olisi kuolleiden loukkaamista.
"Jos tässä olisi vain puisto, niin samalla eteläinen Manhattan saisi yhden henkireiän", hän miettii avatessaan porttia alas monttuun ajavalle betonirekalle.
"Niinhän tapahtui myös Oklahoman pommi-iskussa tuhoutuneelle liittovaltion toimistorakennukselle", Keith muistuttaa.
"Raunioiden tilalle tehtiin puisto ja muistomerkki jokaiselle kuolleelle."
Vaikka monet, varsinkin omaisiaan menettäneet jakavat Keithin mielipiteen, näyttää kuitenkin selvältä, että meneillään olevassa kädenväännössä toimistoneliöiden ja muistomerkkipuiston kannattajien välillä neliöt tulevat newyorkilaiseen tapaan vetämään pidemmän korren.
Maailmassa on harvoja paikkoja, joissa rahan merkitys tonttipolitiikassa painaa enemmän kuin Manhattanilla.
Asuntoja
myös
"Minun mielestäni vanhat World Trade Centerin tornit pitäisi rakentaa uudestaan vanhoille paikoilleen", sanoo puolestaan bostonilainen arkkitehti Stephen Wilson katsellessaan tyhjää aluetta aidan takana.
"Ehkäpä niihin voitaisiin tehdä joitakin pieniä muutoksia, lähinnä kertomaan tulevaisuudessa että tämä on nyt toinen kierros", hän jatkaa.
"Samalla voitaisiin tornien alkuperäisessä suunnittelussa olleet virheet korjata", hän jatkaa, ja lisää vielä ajatuksen siitä, ettei uusien pilvenpiirtäjien tarvitsisi olla kokonaan toimistorakennuksia.
"Jos siellä olisi pari-kolmekymmentä kerrosta asuntoja", koko Ala-Manhattanin alue saisi lisää elämää.
"Ja en tiedä olisiko se sitten vain symboliikkaa, mutta voisihan niistä tehdä sen verran korkeampia, että New York saisi taas maailman korkeimmat rakennukset, ainakin siksi aikaa kunnes jonnekin Etelä-Aasiaan rakennetaan jotakin vielä isompaa."
Wilsonin mukaan nyt julkaistut kuusi alustavaa jälleenrakennusehdotusta ovat kammottavia.
"New Yorkin skyline tarvitsee katseenvangitsijansa takaisin muodossa tai toisessa. Mikään näistä uusista ehdotuksista ei edusta arkkitehtonisesti tai kaupunkikuvallisesti mitään muuta kuin liian tiukkaan tuupattuja persoonattomia lasilaatikoita", hän kritisoi.
Tontin tulevaisuuden suunnittelua mutkistavat siihen liittyvät monimutkaiset omistus- ja vuokrajärjestelyt. Itse New Yorkin ja New Jerseyn yhteinen satamalaitos, Port Authority.
Se vuokrasi World Trade Centerin tontin rakennuksineen vain kolme viikkoa ennen terrori-iskuja 99 vuodeksi kiinteistösijoittaja Larry Silverstainille. Silverstain haluaisi rakentaa paikalle neljä viisikymmenkerroksista toimistotornia joiden pinta-ala vastaisi entisiä pilvenpiirtäjiä.
"Tähän mennessä on osattu pitää kauniita juhlapuheita", huomauttaa serkkunsa kakkostornin romahduksessa menettänyt Susan Smith katsellessaan monttuun.
"Epäilen, että kunhan syyskuun 11. vuosipäivän yli päästään, täällä on meneillään suorastaan raivoisa riitely tämän paikan kohtalosta."
Newyorkilaiset kaupunkirakentamisen asiantuntijat ovat muistuttaneet, että päätettiinpä tontille lopulta rakentaa mitä tahansa, menee lähes kymmenen vuotta ennen kuin suunnitelmista on tullut osa kaupungin todellisuutta.
