Iskiessään World Trade Centeriin New Yorkissa syksyllä 2001 terroristit onnistuivat tuhoamaan paitsi amerikkalaisuuden keskeisen symbolin, myös New Yorkin kaupungin virallisen pelastuskomentokeskuksen joka sattui sijaitsemaan toisessa romahtaneista torneista.
Historiallisen päivän synkkiä tapahtumia kertaavat tv-dokumentit muistuttavat edelleen, kuinka kaupungin johto joutui improvisoimaan pelastustöiden väliaikaisen johtokeskuksen hotelliin parin korttelin päässä WTC:n raunioista.
"Silloin ajatus oli fyysisesti olla mahdollisimman keskellä kaupunkia. Ei enää", kertoo New Yorkin pelastuskomentokeskuksen, New York City Office of Emergency Management OEM:n johtaja Joseph Bruno virastonsa tuliterässä uudisrakennuksessa Brooklynissä.
Pelastuskomentokeskus on vahingosta viisastuneensa sijoitettu salaiseen osoitteeseen Manhattanin ulkopuolelle Brooklyniin samalla tavalla kuin kaupungin hätäpuheluita vastaanottava 911-hätäkeskuskin.
"On parempi, ettemme ole aivan siellä missä todennäköisimmin voisi tapahtua uusi terrori-iskun yritys", Bruno myöntää esitellessään OEM:n uutta keskusta valikoidulle joukolle ulkomaisia lehtimiehiä, joita on vannotettu olemaan kertomatta keskuksen tarkkaa sijaintia.
Pelastuskomentokeskuksen edellinen suurhälytys oli tammikuun alussa, jolloin Manhattanin keskiosiin levisi voimakas kaasun haju ja osa metroliikenteestä jouduttiin keskeyttämään mahdollisen räjähdysvaaran vuoksi.
Sitä ennen keskusta ovat täystyöllistäneet kesän 2006 sähkökatkokset Queensin kaupunginosassa, joulun 2005 liikennelakko ja syksyn 2003 vuorokauden kestänyt koko kaupungin pimentänyt sähkökatko.
"Kysymys ei ole yksinomaan valmistautumista terrorihyökkäyksiin", muistuttaa keskuksessa päivystäjänä työskentelevä Alfonso Buoninfante.
"Merkittävä osa täällä tehtävistä töistä liittyy New Yorkin arkipäivään. Jos esimerkiksi nyt talvella lämpötila kaupungissa alkaa pudota niin alas, että kodittomat tai vailla kunnon lämmitystä elävät voivat paleltua, ryhdymme jo ennakkoon koordinoimaan varamajoitustiloja eri puolille kaupunkia", hän selittää.
"Tavallisina päivinä täällä työskentelee joitakin kymmeniä päivystäjiä, mutta heti kun tilanne vaatii, tänne kokoontuu satoja ennalta nimettyjä koordinaattoreita niin kaupungin, osavaltion kuin liittovaltionkin eri organisaatiosta ja kaikilla on omat työpisteensä kattavine yhteyksineen valmiina", Joseph Bruno kertoo.
"Täällä sijaitsee myös se komentohuone johon pormestari, osavaltion kuvernööri tai tarvittaessa Yhdysvaltain presidentti esikuntineen kokoontuvat päättämään tilanteen vaatimista toimenpiteistä. Lisäksi meillä on tilat myös medialle koska yksi keskeisistä tehtävistä poikkeusoloissa on huolehtia siitä, että kansalaiset tietävät mitä tehdä", hän jatkaa.
Merkittävä osa pelastuskomentokeskuksen arkityöstä onkin valistaa newyorkilaisia jo ennakolta siitä, miten he voivat varautua erilaisiin poikkeustilanteisiin.
"Julkaisemme muun muassa listoja siitä, minkälaiset varmuusvarastot perustarvikkeita jokaisen kotona tulisi koko ajan olla", kertoo keskuksen katastrofivalmiustyöstä vastaava apulaisjohtaja Christina Farrell.
Hänen mukaansa joka kodin kolmen päivän hätävarastoon kuuluu kuuluu muun muassa gallona eli 3,8 litraa vettä per päivä per henki, riittävästi tölkkiruokaa, ilman sähköä toimiva tölkinavaaja, taskulamppuja, patterikäyttöinen radio ja ensiapulaukku, pilli, varavaatteita ja peseytymistarvikkeita.
"Lisäksi joudumme muistuttamaan, että jokaisessa taloudessa pitäisi olla ainakin yksi vanhanaikainen johdolla seinään yhdistetty puhelin. Edellisen suuren sähkökatkon aikana elokuussa 2003 lukemattomat ihmiset menettivät kaikki yhteytensä ulkomaailmaan vain sen vuoksi, että heidän puhelimensa olivat niin hienoja, että ne tarvitsivat verkkovirtaa toimiakseen", hän muistuttaa perusasioista.