Huomenna tiistaina tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun 19 itsemurhatehtävää toteuttanutta ääri-islamilaista terroristia kaappasi neljä matkustajakonetta joista kaksi tuhosi World Trade Centerin tornit eteläisellä Manhattanilla.
New Yorkissa on muisteltu terrori-iskuja joka vuosi saman kaavan mukaan.
Iskun uhrien omaiset ovat lukeneet ääneen kaikkien lähes kolmentuhannen uhrin nimet, palomiesten ja poliisien parhaimpiinsa pukeutuneet soittokunnat ovat puhaltaneet WTC:n montussa säkkipilleistään sydäntäraastavimmat sävelet menehtyneiden muistoksi. Televisiossa poliittinen kerma on kokoontunut vakuuttamaan, että taistelu jatkuu eikä kaatuneita unohdeta.
Tänä vuonna uutta on se, että muistojuhlallisuudet on siirretty uuden Freedom Towerin rakennustöiden alkamisen vuoksi varsinaisesta montusta vieressä olevaan puistoon.
Kuudennen vuosipäivän alla muistojuhlan valmisteluihin on kuitenkin liittynyt myös soraääniä. Monet newyorkilaiset kyselevät, eikä kuolleiden pitäisi jo antaa levätä rauhassa ja eikä kaupungin tulisi vähitellen ryhtyä vähentämään muistopäivän massiivista ohjelmaa ja keskittyä rakentamaan tulevaisutta menneiden suremisen asemesta.
"Tämä voi kuulostaa välinpitämätömältä, mutta minusta kuolleiden pitäisi antaa jo levätä rauhassa", sanoi Brooklynissa asuva Dorothy Carter World Trade Centerin työmaan etelälaitaa rajoittavalla Liberty Streetilla.
Hänen mukaansa nyt pitäisi keskittyä enemmän tulevaisuuteen ja finanssialueen jälleenrakennukseen kuin menneisyyden muisteluun.
"Ymmärrän kyllä surun kuolleiden puolesta ja omaisten tuskan, mutta totuushan on, että elämä jatkuu meissä jotka selvisimme - meidän täytyy ryhtyä ajattelemaan elämää eteenpäin kaikkine muistoinemmekin".
World Trade Centerin montun viereen perustetun väliaikaisen Syyskuun 11. päivän näyttelyn, Tribute WTC Visitor Centerin kuraattorin Meriam Labelin mukaan on vain luonnollista, jos iskun vuosipäivää vietetään tulevaisuudessa aikaisempaa vaatimattomammin menoin.
"Kansakunnan tapa kunnioittaa vainajiaan muuttuu aikojen myötä", hän arvelee ja vertaa syyskuun 11. päivän muistamista muun muassa Oklahoman virastotalon räjäytykseen huhtikuussa 1995.
"Seremoniat pienenevät sitä mukaa kun tapahtumien muistoksi saadaan pysyvät muistomerkit ja insituutiot", hän muistuttaa.
Näin tapahtui aikanaan muun muassa kansakuntaa järkyttäneiden Pearl Harborin hyökkäyksen ja presidentti John F. Kennedyn salamurhan jälkeen.
Tuhosta selvinneet samaa mieltä
World Trade Centerin kakkostornin romahduksen alta täpärästi pelastunut palomies Peter Brown on samaa mieltä Labelin kanssa.
"Me, jotka koimme syyskuun 11. päivän iskut omakohtaisesti, kannamme sen muistoa varmaankin koko ikämme", hän miettii.
"Luulen että on vain hyvä, jos kansakunta vähitellen keskittyy katsomaan eteenpäin ja pääsee yli tästä surutyöstä".
Brooklynilaisella paloasemalla työskennellyt Brown ehti olla sisällä palavassa pohjoistornissa. Hän oli hakemassa lisää varusteita kun torni romahti.
"Minun selviämiseni oli puhdas sattuma, monelle muulle palomiehelle kävi todella huonosti", hän muistelee kuuden vuoden takaisia tapahtumia.