Se nyt vaan on...mielenkiintoisempaa. Temput ovat hienoja, ja monipuolisempia, koska jalat ovat erikseen. Voi laskea takaperin.
Jäälin veljeksille Henry ja Miro Haatajalle on annettu hommaksi selittää, miksi he temppuilevat rinteessä mieluummin twin tip -suksilla kuin lumilaudalla.
"Aloitin kuusivuotiaana, ja olen myös lautaillut, mutta tämä kiinnostaa nyt enemmän", 15-vuotias Henry sanoo.
"Parasta freestylessa ovat hypyt ja reilit", 10-vuotias pikkuveli jatkaa.
Veljekset aloittelevat hiihtolomaansa sunnuntaina Isolla-Syötteellä Oulu Ski Team -77:n freestylekoulussa yhdessä kymmenen muun pojan kanssa.
Joukkuetta luotsaavat Jani Kauppinen ja Santtu Kaikkonen ovat huomanneet, että nuoret haluavat taas suksille. Lautailun suosio on tasaantunut, ja samaan aikaan suksipuolella on harpottu eteenpäin sekä välineiden että lajien kehityksessä. Kaksikärkiset eli twin tip -sukset ovat tärkein keksintö, joilla on hyvä kikkailla. Puhutaan new school -hiihdosta.
"Ihmisten mielissä new school on coolia, ei mitään kasarilaskettelua", Kaikkonen selittää.
"Rukalla ja etelän keskuksissa ilmiö näkyy vielä selvemmin. Mutta on täälläkin pikkulapsia, jotka eivät ole koskaan muuten laskeneetkaan", Kauppinen jatkaa.
Osa harrastajista on niitä laskettelulla aloittaneita, jotka laudalla käytyään ovat löytäneet suksista uuden ulottuvuuden.
Sen syvempää filosofiaa new schoolin taustalta on turha etsiä. Kuten lautailussakin, kysymys on hauskanpidosta, nimenomaan porukassa.
"Yhdessä tekeminen kannustaa kokeilemaan uusia temppuja", Kauppinen kohauttaa olkapäitään.
Kynnys kilpailemaan
Johtoajatuksen lisäksi yhteistä lautailun kanssa ovat suorituspaikat.
"Striitissä on erikokoisia hyppyreitä eli boxeja, reilejä eli metalliputkia ja leveämpiä pressipenkkejä", Kaikkonen ja Kauppinen vääntävät rautalangasta sunnuntain freestylekoulun lukujärjestystä. Kumpareiden oheen valitaan joka kerralle erityisteema.
OST:n freestylekoululaisten ikähaitari ulottuu seitsemästä vuodesta viiteenkymppiin. Taitotaso vaihtelee melkein yhtä paljon, sillä mukaanpääsyyn riittävät kypärä ja vakuutus.
"Tarkoitus on saada lajiin mukaan uusia junioreita", Kauppinen selittää.
Vaikka rinne on pullollaan laskijoita, kynnys ohjattuun toimintaan ja kilpailuihin on lajissa korkea.
"Taatusti on, jos Rukan kumpareikkoa katselee ylhäältä yksinään", hän naurahtaa.
"Tämä on turvallinen ja helppo tapa aloittaa."
Harrastajia riittää
Suksibuumin ansiosta freestylelle kuuluu oikein hyvää, sanoo lajipäällikkö Marko Mustonen. Hiihtoliitossa on huomattu sama kuin Isolla-Syötteelläkin.
"Tuolla kun katselee, huomaa, että nuoret laskevat suksilla tosi paljon aikaisempaa enemmän", hän hyrisee.
Hiihtoliitto aloitti freestylessa systemaattisen kenttätyön vuosikymmen sitten, ja nyt S-Freestyle Camps -harjoituksissa pyörii kolmisensataa aloittelijaa eri puolilla maata. Mustonen kiittelee homman etenevän jo omalla painollaan, vaikka tähtiä tuikkinut maajoukkue kokikin nuorennusleikkauksen viime talvena.
"Tietysti se hieman vaikuttaa, kun ei ole isoja tähtiä", hän puntaroi pienempää näkyvyyttä.
"Uutta joukkuetta ajetaan sisään ja näkymät ovat valoisat."
Itseasiassa lajissa ei ole koskaan ollut mukana enemmän laskijoita kuin nyt, kolmisensataa ohjatussa toiminnassa, Mustonen muistelee.
"FIS-pisteillä tosin on vain 50 laskijaa, kun luku on lajin isoissa maissa Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa 200. Mutta me emme ole maajoukkueessakaan koskaan panostaneet määrään vaan laatuun."
Suomen kumparetähdet ovat ponnistaneet pääsääntöisesti Lapista, mutta nyt vahvoiksi freestylekeskuksiksi lasketaan jo Jyväskylä, Ruka, Pyhä, Rovaniemi ja useat eteläisen Suomen hiihtokeskukset.
"Laji on laajentunut sen mukaan, missä seurat ovat innostuneet. Osaavia valmentajia ja ohjaajia on enemmän kuin koskaan", lajipäällikkö kiittelee.