Kukaan ei oikein enää tiedä, mitä odottaa New Orleansin tulevaisuudelta. Kaupunki on vajaan vuoden aikana luvattu moneen kertaan palauttaa entiselleen hirmumyrsky Katriinan tuhojen jäljiltä, mutta ajan kuluessa urakka on alkanut näyttää yhä utopistisemmalta.
Kenelläkään ei ole halua ottaa riskiä tulvarajojen riskialttiille puolelle jäävien kaupunginosien jälleenrakentamisesta.
Kaikesta huolimatta suurin osa kaupungissa nyt vierailevista matkailijoista tuskin huomaa eroa entiseen. Keskustan vanhat ranskalaiskorttelit on jo pääosin korjattu ja paikoitellen entistetty liittovaltion tukirahoilla entistäkin näyttävämpään kuntoon. Saksofonien soitto hemmottelee korvaa ja cajun-ruoka tuoksuu Bourbon Streetillä.
Jos osaa saapuessaan ja lähtiessään ummistaa silmänsä heti keskustan ulkopuolella, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Kaupungin tuhot alkavat näkyä vasta esikaupunkialueilla eli siellä, mihin turistit eivät ennenkään menneet kuin vahingossa.
Masentava
maisema
Näkymät ovat yhä laajoilla alueilla lohduttomat. Myrskyn ja tulvan raiskaamia, lähes asumattomia kortteleita leviää kaupunginosa toinen toisensa jälkeen.
Puskutraktorit tekevät pitkää päivää runnoessaan maan tasalle myrskyn jälkeen veden alle joutuneita ja sittemmin pilalle homehtuneita taloja rivi toisensa jälkeen. Tyhjien talojen sopukoista löytyy vieläkin tulvassa hukkuneiden ruumiita tai niiden jäänteitä.
Maantiede keskeinen ongelma
Keväällä uudelleen virkaansa valittu pormestari Ray Nagin vannoi, että New Orleans palautetaan ennalleen. Hieman hillitymmillä poliittisilla intohimoilla lastatut asiantuntijat kuitenkin puistelevat epäuskoisina päätään.
Keskeinen pulma New Orleansin jälleenrakennushaaveiden tiellä on maantiede. Vaikka vanhimmat osat eli ranskalaiskorttelit ja keskeinen osa kaupungin bisneskeskustaa on rakennettu meren pinnan ja pääosin jopa tulvarajojen yläpuolelle, kaupunki laajentui viime vuosisadalla voimakkaasti alueille, jotka oli vallattu soilta, mereltä ja Mississippijoen uomalta patoamalla.
Kiinteistömarkkinoiden hehkuessa kuumina kukaan ei välittänyt kuunnella varoituksia tällaiseen rakentamiseen liittyvistä riskeistä.
Nyt tulvan tuhoamille alueille ei uskalleta rakentaa mitään ilman vakuutusta. Vakuutusyhtiöt puolestaan eivät enää myönnä vakuutuksia alueille, jotka jäisivät myrskyssä uusien tulvien alle, ellei niiden ympärille ole rakennettu kokonaan uusia, viidennen kategorian hirmumyrskyjä kestäviä tulvavalleja.
Näin tukevien suojavallien rakentaminen olisi kuitenkin niin kallista, ettei ainakaan toistaiseksi keneltäkään ole löytynyt halua sijoittaa tarvittavia kymmeniä miljardeja dollareita New Orleansin suuruuden pelastamiseen.
Parhaillaan meneillään olevat patojen rakennustyöt ovat vain aikaisempien, kolmannen luokan hurrikaaneja kestämään suunniteltujen vallien paikkaustöitä. Katriinan jälkeisessä pyykinpesussa huomattiin, että nekin oli monin paikoin rakennettu virheellisesti ja oli suoranainen ihme, että ne olivat kestäneet näinkin pitkään.
Suuret puheet unohtumassa
Presidentti George W. Bushin antama lupaus rakentaa kaupunki liittovaltion rahoilla ennalleen on todennäköisesti jäämässä poliittiseksi retoriikaksi, koska kongressista ei löydy riittävää enemmistöä koko kaupungin jälleenrakennuksen rahoittamisen taakse.
Monet pohjoisempien osavaltioiden kongressiedustajista ja senaattoreista sanoivat varsin pian Bushin lupausten jälkeen, etteivät heidän äänestäjänsä ole innostuneita maksamaan New Orleansin jälleenrakennusta vain odottaakseen, koska koko Meksikonlahden rannikko on uudelleen jälleenrakennettava seuraavien hirmumyrskytuhojen jälkeen.
Innolta rahoittaa kaupungin jälleenrakennus on vienyt pohjaa myös se tosiasia, että merkittävä osa sieltä evakkoon lähteneistä ei ole aikeissa palata takaisin. Kun ennen Katrinaa New Orleansin metropolialueella asui 1,2 miljoonaa ihmistä, nyt siellä asuu enää noin 750 000.
Pudotus on ollut vieläkin rajumpi itse New Orleans Parishin eli virallisten kaupungin rajojen sisällä, jossa väkimäärä väheni heinäkuun 2005 ja saman vuoden joulukuun välillä 437 000 asukkaasta 158 000:een.
Vaikeita
perusteluja
Tämä tarkoittaa käytännössä juuri sitä väkimäärää, mikä riittää pyörittämään öljy- ja turismiteollisuutta ja kaupungin suurta satamaa eli niitä toimintoja, joita ei voi muuallekaan siirtää. Muuten koko rannikon myrskystä selvinnyt teollisuus ja liike-elämä ovat parhaillaan siirtämässä toimintojaan pohjoiseen, turvaan luonnonvoimilta.
"Jokaisen tänne jäävän yrityksen toimivan johdon on kyettävä perustelemaan osakkeenomistajille, miksi täällä pitäisi pysyä, jos toiminnan uhkana on vuosi toisena jälkeen paheneviksi ennakoidut myrskyt", muotoili yhden New Orleansin jättäneen suuryrityksen rahoitusjohtaja CNN-kanavan haastattelussa.
Monien asiantuntijoiden mukaan osavaltion ja kaupungin johdon uhmakkaista jälleenrakennuspuheista huolimatta New Orleansin tulevaisuus onkin alistua kutistumaan siihen luonnolliseen kokoon, jonka luonnonvoimat sille ovat määränneet.