On hyvin vaikea kuvitella neuvotteluratkaisua. Pelkään, että ratkaisun joutuu tekemään YK:n turvallisuusneuvosto, siinä määrin vastakkaiset osapuolten näkemykset ovat. Belgrad ei halua Kosovon itsenäisyyttä, ja 90 prosenttia kosovolaisista (albaaneista) ei voi hyväksyä mitään muuta ratkaisua kuin itsenäisyyden.
Aika ei tätä kysymystä ratkaise. Vaikka neuvottelisin koko ikäni, he eivät pääsisi sopimukseen.
Sellaisissa kysymyksissä kuin uskonnollisten paikkojen suojeleminen, kulttuuriperintö tai Kosovon serbeille annettavat takeet sekä järjestelyt Belgradin ja serbien johtamien kuntien välillä olemme edistyneet. Kyseessä on oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta keskeisessä, Kosovon asemaa koskevassa kysymyksessä en pysty tekemään mitään.
Se riippuu osapuolista. Olen avoin, mutta en odota, että mitään täysin uutta asiakirjaa nousisi esille. Joistakin asioista on mahdotonta neuvotella, kuten kansainvälisen yhteisön läsnäolosta.
Kosovon albaanit ovat osallistuneet aktiivisesti prosessiin. He tietävät, että suunnitelma on neuvottelujen tulos. Kaikki ei ole heille mieleen, mutta he suhtautuvat suunnitelmaan paljon myönteisemmin kuin serbit, jotka eivät ole muuttaneet kantojaan. Serbit hyväksyivät 2006 perustuslain (jonka mukaan Kosovo on osa Serbiaa), joka määrää heidän kantansa. Siltä kannalta katsoen en voi nähdä, miten he voisivat tarjota jotain uutta.
He sanovat, että itsenäisyys on ainoa asia, jonka he voivat hyväksyä.
Mutta he tulkitsevat jo suunnitelmaani niin, että se vie kohti itsenäisyyttä. Serbit vastustavat suunnitelmaa juuri saman tulkinnan takia. Heillä on oikeus siihen. Kun esittelen lopullisen esityksen, asema tullaan määrittellemään hyvin selkeästi.
En ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi spekuloida sitä, mitä turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat tekevät. Ei pidä unohtaa, että Venäjä antoi suostumuksensa "kontaktiryhmän" (Saksa, Yhdysvallat, Ranska, Italia, Britannia, Venäjä) yhteiselle julkilausumalle, jossa osapuolia rohkaistiin neuvottelemaan.
Meillä ei ole vielä lopullista kantaa mistään asiasta. Tämä on kiinnostava prosessi, joka alkaa vasta sitten, kun lopullinen suunnitelmani on esitelty.
En usko, että kansainvälinen yhteisö, ainakaan Balkanilla, sallisi sellaista. Mutta mikäli sitä pelätään, ei olisi pitänyt aloittaa neuvotteluja Kosovon asemasta. YK:n olisi täytynyt säilyttää YK:n väliaikaishallinto UNMIK ja Kfor-joukot aikojen loppuun asti.
Mikäli YK:n päätöslauselma saadaan, alkaa neljän kuukauden siirtymäaika. Tuon jakson aikana kosovolaisten on laadittava perustuslaki, johon sisällytetään eräitä selkeitä periaatteita, jotka me olemme määränneet.
Jos edelleen oletetaan, että päätöslauselma hyväksytään, se lopettaisi UNMIK:n mandaatin siirtymävaiheen päätyttyä. Sen jälkeen Euroopan unioni ottaisi valvojan roolin. Ja oletan, että ajan tullen kosovolaiset julistautuisivat itsenäisiksi, ja itsenäisyys tunnustettaisiin. Minulla ei ole mitään päivämääriä mielessä, mutta uskon, että asiat etenisivät hyvin nopeasti.
En halua spekuloida, mutta kaikki turvallisuusneuvostossa tietävät, että se saisi aikaan ongelmia paikan päällä. Jos ihmiset odottavat kahdeksan vuoden ajan, että heidän asemastaan päätetään, eikä sitä tehdä, he hermostuvat ja välikohtauksia saattaa tulla. Kysymys on aikataulusta.
Olisi saavutettava nopea päätös Saksan EU-puheenjohtajakauden aikana (päättyy 30. kesäkuuta).
Kaikki maailman selkkaukset on mahdollista ratkaista. En ymmärrä, miksi ihmiset ajattelevat, että tämä asia on niin mutkikas. Jos pystytte saamaan kansainvälisen yhteisön tärkeimmät toimijat sopimaan yhteisestä näkökulmasta, he voivat ratkaista mitä tahansa. Olen aina sanonut: ratkaistaan Kosovon asema ja siirrytään sitten vakaviin asioihin, kuten Israelin ja palestiinalaisten selkkaukseen.
©(2007) Le Monde. Distributed by The New York Times Syndicate