Ranuan sukellusvene kiinnosti kovasti myös itänaapurissa. Eräänä kesäiltana Kultinsalmen rantaan ajoi bussillinen neuvostoupseereita siviiliasuissaan. Päivän sukellusvenematkat Simojärvessä oli kuitenkin jo tehty, paikkoja laitettiin kiinni, ja miehiä kehotettiin palaamaan seuraavana päivänä.
Upseerit vaativat päästä veteen heti, mutta olivat valmiita maksamaan täyden hinnan: 200 markkaa per mies. Sopimukseen päästiin ja latauksessa ollut sähkösukellusvene irrotettiin taas matkaan.
Vene oli sukellellut koko päivän vajaalla kuormalla, mutta nyt se täyttyi matkaajista äärimmilleen. Ehkä se yhden matkan näillä säädöillä menisi.
Heti pinnan alle painuessaan vene upposi reipasta vauhtia pohjaan ja juuttui mutaan kiinni. Säikähtäneet kuljettajat rupesivat keventämään alusta, mutta se ei liikahtanutkaan. Jäätäisiinkö sitä tänne? Kahdenkymmenen metrin syvyyteen.
Hädissään he lisäsivät ilmaa veneen yläpuolen tankkeihin nosteen kasvattamiseksi. Alus irtosi hieman.
Miehet lisäsivät ilmaa ja sukellusvene sinkoutui kohti pintaa. Se hyppäsi vedestä ylös, että ikkunat melkein näkyivät.
Neuvostoliittolaiset vaativat höykytykselle selitystä.
”Se oli simojärveläinen mutatanssi”, sanavalmis kuljettaja tokaisi.
