Osakesäästämiseen erikoistunut professori Jarmo Leppiniemi sai aikaan melkoisen myrskyn vesilasissa, kun hän sanoi Ylen tv-uutisissa sunnuntaina, että valtionyhtiöiden hallintoneuvostot ovat lähinnä näennäistehtäviä, joista kansanedustajat kalastelevat etuja.
Leppiniemi ihmetteli hallintoneuvostojen palkkiojärjestelmän salamyhkäisyyttä. Hänen mielestään kansanedustajien palkkiot ja osallistumisaktiivisuus hallintoneuvostojen kokouksiin pitäisi kertoa avoimesti.
Jo kirjanpitolaki edellyttää, että pörssiyhtiöissä hallituksen ja hallintoneuvoston tiedot olisi kerrottava henkilöittäin. Tiedot annetaan kuitenkin hyvin ylimalkaisina tai ei ollenkaan. Pörssiyhtiöt vetoavat herkästi asemaansa pörssiyhtiönä ja vaikenevat.
Yhdessätoista valtion joko kokonaan tai osin omistamassa yhtiössä on hallintoneuvosto. Niiden jäsenille maksetaan palkkaa tai palkkioita. Palkitsemissummat vaihtelevat yrityksittäin. Esimerkiksi Fortumin hallintoneuvoston jäsenet saavat viisisataa euroa kuukaudessa, osallistuvat he kokouksiin tai eivät, ja lisäksi kokouspalkkion.
Valtionyrityksistä vastaavalla ministerillä Jyri Häkämiehellä (kok.) oli varsin vähän sanottavaa palkkiosalamyhkäisyyteen. Hän tyytyi toteamaan, että omistaja eli valtio lähtee siitä, että raportoinnissa noudatetaan lainsäädäntöä ja hyvää hallintotapaa.
Mikä sitten on hyvä hallintotapa? Sekö, että vetäydytään pörssiyhtiöiden salaisuuksien verhon taakse vai se, että tietoja annetaan vain sille, joka ilmaisee kiinnostuksensa asiaan?
Hallintoneuvostojen jäsenet sekä yritysten edustajat yksi toisensa jälkeen tyrmäävät Leppiniemen näkökannat. Perusteet aiheuttavat kuitenkin lähinnä hilpeyttä kuten Fortumin hallintoneuvoston puheenjohtajan Markku Laukkasen (kesk.) toteamus: "Hallintoneuvosto on omistajien, toimivan johdon ja hallituksen välimaastossa oleva elin, joka sparraa toimivaa johtoa."
Vielä puolitoista vuotta sitten samainen Laukkanen oli sitä mieltä, että valtio-omisteisten pörssiyhtiöiden hallintoneuvostot joutaisi lakkauttaa, jos niille ei löydy järkevää roolia. Hallintoneuvostojen valtaa oli riisuttu, ja Laukkanen havahtui huomaamaan, että hallintoneuvostosta oli tullut jälkikäteistä valvontaa tekevä elin, joka merkitsi selvitykset tiedoksi ja luki yhtiön osavuosikatsaukset lehdistä.
Tämä liittyi Fortumin silloisen toimitusjohtajan Mikael Liliuksen palkkioihin, joissa hallintoneuvostolla ei ollut edes sparraajan roolia.
Hallintoneuvostoilla on vaikea nähdä oikeaa tekemistä tässä ajassa. Jollain tavalla niiden roolin saattoi ymmärtää säännöstelytalouden aikana, jolloin yrityksille sälytettiin muitakin tehtäviä kuin voittojen tuottaminen omistajille.
Yritysten suuret asiat menevät hallintoneuvoston jäsenten yli ja ohi. Harvalla poliitikkojäsenellä on kykyä perehtyä asioihin sillä syvyydellä, että hänellä olisi jotain annettavaa yritykselle. Siispä: Alas neuvostot! Se on yritysten etu ja sitä kautta toivottavasti myös yhteiskunnan etu.
"Yritysten suuret asiat menevät hallintoneuvoston jäsenten yli ja ohi. Harvalla poliitikkojäsenellä on kykyä perehtyä asioihin sillä syvyydellä, että hänellä olisi jotain annettavaa."