Neuvostoliiton tekemät ydinasekokeet Semipalatinskin alueella Kazakstanissa lisäsivät tuoreen tutkimuksen mukaan perimän mutaatioita seudun väestössä.
Säteilyturvakeskus (Stuk) johti EU-hanketta, jossa selvitettiin vuosina 1949–1989 tehtyjen ydinkokeiden vaikutuksia ihmisten perimään. Kansainvälisesti merkittävä tutkimus julkaistaan perjantaina arvostetussa yhdysvaltalaisessa Science-lehdessä.
Tutkimusjohtaja Sisko Salomaa Stukista kertoo, että hankkeessa selvitettiin kolmen sukupolven altistusta ydinasekokeille Semipalatinskissa.
Tutkimukseen kerättiin verinäytteet 40 perheeltä, jotka ovat asuneet noin sadan kilometrin päässä ydinkoealueesta. Näytteistä selvitettiin perimä eli DNA ja näytteitä verrattiin ns. puhtaalla alueella asuneiden perimään.
"Semipalatinskin väestö sai normaaliin taustasäteilyyn verrattuna jopa tuhatkertaisen säteilyannoksen. Perimään ja sukusoluihin syntyi mutaatioita, jotka periytyivät toiseen ja edelleen kolmanteen sukupolveen", Salomaa mainitsee.
Stukin johtamassa tutkimuksessa ei selvitetty ydinasekokeiden aiheuttamia sairauksia tai epämuodostumia, vaikka Salomaan mukaan kilpirauhassyöpä alueella näyttääkin olleen muuta väestöä yleisempää.
Tutkimusjohtajan mukaan nyt valmistuneen selvityksen taustalla on ollut halu ymmärtää, miten ydinsäteily vaikuttaa perimään molekyylitasolla.
"Tuloksista ei voida suoraan tehdä johtopäätöksiä siitä, miten DNA-mutaatiot vaikuttavat ihmisten terveyteen. DNA:ta paremmin terveysvaikutuksista kertovat geenitutkimukset. DNA-tutkimus on kuitenkin tarpeen, sillä esimerkiksi Hiroshiman ydinpommin jäljiltä sellaista ei ole", Salomaa sanoo.
Neuvostoliitto teki Semipalatinskissa 40 vuoden aikana yhteensä 470 ydinasekoetta. Vuoteen 1956 asti kokeet tehtiin maan pinnalla ja niistä aiheutunut säteily rasitti väestöä pahiten.
Ilmakehässä kokeita tehtiin vuoteeen 1963 saakka, kunnes ne kieltävä sopimus saatiin aikaiseksi. Kokeita sai jatkaa maan alla.
"Kun ydinkokeet ilmakehässä lopetettiin, laskeuman määrä pieneni ja mutaatiot kävivät harvinaisemmiksi. Se osoittaa, että Moskovassa vuonna 1963 solmittu ydinkokeet ilmakehässä kieltävä sopimus on ollut tehokas säteilyn aiheuttaman perinnöllisen riskin pienentämisessä. Silti edellisiltä polvilta periytyneet muutokset jäivät jäljelle", Salomaa toteaa.