Neuvostoaikana pystytettiin Viroon ja sen pääkaupunkiin Tallinnaan monia monumentaalirakennuksia. Niiden kohtalosta käydään nyt kovaa ottelua, joka aika ajoin on ollut menossa peräti käsikähmäksi, kun mielenosoittajat ovat ottaneet kantaa puolesta ja vastaan. Julkisessa sanassa taitetaan peistä ankarasti ja tämän tästä tingitään kansalaisilta allekirjoitusta jonkin hökötyksen säilyttämiseksi tai purkamiseksi.
Rintamalinjat näissä taisteluissa eivät ole erityisen selviä. Neuvostorakennusten säilyttämistä puoltavat useimmat arkkitehdit ja kulttuuriympäristön suojelusta vastaavat virkamiehet. Heidän mielestään kaupungissa tulee olla rakennuksia eri aikakausilta, myös vihatulta neuvostokaudelta. Vedotaan siihen, ettei historiaa voida muuttaa hävittämällä sen symboleja.
Monet tallinnalaiset puolestaan ovat kyllästyneet uuteen lasilaatikkoarkkitehtuuriin. Tallinnasta on kymmenen viime vuoden aikana yritetty tehdä "köyhän miehen New York", kun on rakennettu tornitaloja keskelle kaupunkia. Monet puolustavat entisiä rakennuksia siksi, että pelkäävät tilalle nousevan jotain vielä kamalampaa.
Arkkitehtuurisotaan liittyy myös paljas puoluepolitiikka. Esimerkiksi oikeistolainen Isänmaan ja Res Publican liitto haluaa kyllä poistaa pronssiin valetun puna-armeijalaisen sankaripatsaan, mutta on toisaalta asettunut tukemaan Viron kommunistien puoluekoulun säilyttämistä Tallinnan sydämessä. Syynä on se, että Tallinnan keskustapuoluelainen kaupunginhallitus on antanut rakennusoikeuden purettavan puoluekoulun tontille keskustalaiselle grynderille. Kahdesta pahasta on valittu pienempi.
Valuuttakauppa purkuun
Arkkitehtuurisodassa on vielä monta taistelua kesken, mutta ainakin yhden ovat suojelijat jo hävinneet. Tallinnan keskustassa puretaan entinen valuuttakauppa Turist ja tilalle tehdään 44-kerroksinen asuin- ja liiketorni.
Turist valmistui 1981. Siellä asioivat läntiset matkailijat sekä kommunistisen nomenklaturan jäsenet, joilla oli valuuttaa. Taistelua Turistin puolesta johti kaksi tarmokasta naisihmistä, joihin törmää myös muissa suojelukysymyksissä: arkkitehtuurimuseon johtaja Karin Hallas-Murula ja Viron arkkitehtien liiton puheenjohtaja Margit Mutso. Molemmat vaativat rakennuksen säilyttämistä esimerkkinä Neuvostoliiton modernistisesta arkkitehtuurista. Mutso kuuluu myös kulttuuriministeriön asettamaan rakennussuojeluneuvostoon, joka asettui suojelun kannalle.
Kaksi tarttolaista rahamiestä osti Turistin tontteineen jo vuosia sitten. Rakentamaan he eivät päässeet, koska talo oli väliaikaisesti suojeltu. Turist on kolmekerroksinen rakennus, joka on muurattu ruskeasta tiilistä. Siinä on huvittava erikoispiirre: tavallisen kansan ei ollut tarpeen nähdä millaisia läntisiä ihanuuksia valuuttakauppa myy, joten sen suuressa julkisivussa ei ole ainoatakaan ikkunaa. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii yökerho Parlament. Siellä nuoriso pörrää siihen tyyliin, että ikkunattomuus on edelleen eduksi.
Rakennusten suojelusta päättäminen kuuluu kulttuuriministerille. Ministeri Raivo Palmaru ei nähnyt mitään syytä pelastaa Turist, joten suojelu loppui viime kesänä. Purkuaikataulua ei ole vielä ilmoitettu, mutta arvattavasti töihin ryhdytään ennen ensi maaliskuun parlamenttivaaleja. Mistä sen tietää kenestä tulee uusi kulttuuriministeri ja mitä tämä rakennussuojelusta
Valkea elefantti
Neuvosto-Viron valkeaksi elefantiksi kutsutaan Linnahallia (Kaupunginhalli), joka on rakennettu meren rantaan aivan Tallinnan sataman tuntumaan. Se on melkoinen rakennusmassiivi, joka sisältää konserttisalin ja jäähallin sekä runsaasti tukitiloja.
Linnahalli on saanut useita arkkitehtuuripalkintoja, mutta kauniiksi sitä on vaikea luonnehtia. Esimerkiksi Viron taidemuseon Kumun johtaja Maarika Valk on sanonut, että rakennus kaipaa vain puskutraktoria.
Linnahall ympäröivine tontteineen käsittää noin 10 hehtaaria makeaa rakennusmaata meren rannassa. Aluksi Tallinnan kaupunki pyrki pääsemään siitä eroon. Koko hoito piti myydä suurliikemies Urmas Sõõrumaan omistamalle osakeyhtiölle Manutent, joka tarjosi siitä hieman alle 10 miljoonaa euroa. Jos halli olisi hävitetty, tilalle olisi tullut liikekeskus ja luksusasuintaloja, joiden omistajat olisivat päässeet purjeveneellä kotiovelle.
Hankkeesta syntyi niin kova mökä, että kaupungin piti vetäytyä. Huonokuntoisella Linnahallilla ei ole juuri mitään käyttöä ja noin 50 000 neliömetriä käsittävän kompleksin lämmityskulut ovat tähtitieteelliset. Kaupunki on tukenut hallia vuosittain miljoonalla kruunulla, joten halli on pystynyt esittämään voitollisen tilinpäätöksen. Viime vuonnakin voittoa tuli peräti 64 000 kruunua (noin 4 300 euroa).
Nyt kaupunki on tullut uusiin ajatuksiin. Alkuvuodesta julistetaan tarjouskilpailu. Kaupunki antaa runsaasti rakennusoikeutta Linnahallin tontille noin neljällä miljoonalla eurolla. Rakentaja kuitenkin velvoitetaan kunnostamaan halli toimivaksi konferenssi- ja kulttuurikeskukseksi. Suuri valkoinen elefantti siis pelastetaan synnyttämällä ympärille elefantinpoikasia.
Karlan katedraali
Tallinnan keskustassa Estonia-teatterin lähellä sijaitsee Sakala-keskus, jonka kansa tuntee nimellä Karlan katedraali. Se valmistui 1985 Viron kommunistisen puolueen EKP:n puoluekouluksi, jossa treenattiin ylempiä kaadereita sekä pidettiin kokouksia ja seminaareja. Nimitys Karlan katedraali tulee siitä, että rakennusaikana EKP:tä johti pääsihteeri Karl Vaino.
Tallinnan kaupunki on antanut osakeyhtiö Uus-Sakalalle oikeuden purkaa rakennus. Paikalle tulisi nykyaikainen kongressi- ja liikekeskus, jossa olisi muun muassa konsertti- ja kokoussali 1 800 ihmiselle, elokuvateatterirypäs, taidegalleria, jazzklubi, tanssistudio ja tietenkin paljon liiketilaa, joiden vuokrilla koko ihanuus kustannettaisiin.
Vastarinta on ollut kovaa. Karlan katedraalin ympärillä on järjestetty mielenosoituksia. Yllättäen moni kommunismin vihaajakin on löytänyt itsensä suojelemasta puoluekoulua.
Hankkeella on myös arvovaltaisia puoltajia. Uusiin tiloihin haluaisivat kotiutua esimerkiksi Tallinnan elokuvatapahtuma Pimeiden öiden filmifestivaali ja konserttisarja Jazzkaar. Niille nykyisen Sakala-keskuksen tilat ovat epäkäytännöllisiä.
Netissä kerätään allekirjoituksia hankkeen puolesta ja vastaan. Jälleen on liikkeellä myös niitä, jotka säilyttäisivät neuvostoaikaisen rakennelman, jos vain Tallinnan keskusta säästyisi seuraavalta lasilaatikolta, jollainen talosta piirustusten mukaan on tulossa.
Uuden rakennuksen pystyttäjillä on kaikki luvat kunnossa, mutta neuvotteluissa kulttuuriministeri Raivo Palmarun kanssa on sovittu, että talon purkaminen lykätään huhtikuulle. Väliaikana arkkitehdit miettivät onko olemassa jokin kompromissi. Lasilootan nurkkaanhan voitaisiin jättää jököttämään yksi entinen torni? Huhtikuulle siirtäminen perustuu siihen, että maaliskuussa pidetään parlamenttivaalit. Sekä rakennuksen purkaja että purkuluvan antajat kuuluvat samaan Tallinnaa hallitsevaan keskustapuolueeseen. Ennen vaaleja ei kannata kansassa herätellä kielteisiä intohimoja.
Neuvostokauden viimeiseksi monumentiksi Tallinnassa näyttää jäävän suurta bunkkeria muistuttava kansalliskirjasto (rahvusraamatukogu), joka valmistui vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Sitä ei vielä kukaan ole halunnut purkaa, mutta kaipa senkin vuoro aikanaan tulee.