Valko-Venäjällä aloitettiin hautajaisvalmistelut Neuvostoliitolle. Venäjän Boris Jeltsin, Ukrainan Leonid Kravtshuk ja Valko-Venäjän Stanislav Shushkevitsh tapasivat ylellisessä datshassa Belovetshkajan kansallispuistossa joulukuun alussa 1991 ja päättivät Neuvostoliiton hajottamisesta.
Kolme johtajaa lupasivat johdattaa maansa "demokraattisiksi oikeusvaltioiksi". Tapaamisesta on nyt kulunut 13 vuotta. Välitilinpäätös on varsin surullista kerrottavaa. Kun niinikään Neuvostoliittoon kuuluneet Baltian maat ovat tänä päivänä verrattain terveitä länsimaisia demokratioita, elävät entisen sosialistisen imperiumin muut osat monin tavoin yhä neuvostoaikaa.
Lännen lähellä sijaitsevista maista pahin tapaus on Valko-Venäjä. Siellä annettiin kuolinisku valtiolle nimeltä Neuvostoliitto, mutta siellä neuvostoajan perintö on säilynyt elävimpänä.
Vaali vaalilta Valko-Venäjän yksinvaltias Aljaksandr Lukashenka käyttäytyy häikäilemättömämmin. Viikko sitten valittiin maan parlamentti, jonne ei ensimmäinenkään opposition edustaja onnistunut kampeamaan itseään. Samaan aikaan hyväksyttiin kansanäänestyksessä muutos perustuslakiin, joka mahdollistaa entiselle kolhoosinjohtajalle elinikäisen presidenttiyden. On mahdotonta tietää, mikä oli kummankin äänestyksen oikea lopputulos.
Valko-Venäjää diktatorisin ottein johtava Lukashenka on joutunut lännen paitsioon. Naapurimaata Ukrainaa sitä vastoin on kohdeltu silkkihansikkain, vaikkeivät olot siellä ole juuri Valko-Venäjää kummemmat. Valtion omaisuus on Ukrainassakin ohjautunut entisen puolue-eliitin ja sitä lähellä olevien oligarkkien käsiin, mikään ei etene ilman virkamiesten voitelua ja riippumattomien tiedotusvälineiden toimintaa pyritään kaikin tavoin vaikeuttamaan.
Ehkä erilainen suhtautuminen Ukrainaan johtuu maan suuresta koosta ja muutamista myönteistä merkeistä. Ukraina on köyhä, selvästi köyhempi kuin Venäjä, mutta maan talous on parina viime vuotena kasvanut lupaavasti. Siitä on kiittäminen hallituksen talousuudistuksia ja maan tärkeimmän vientituotteen teräksen korkeaa hintaa.
Ulkomaiset investoijat ovat kuitenkin varpaillaan. Ukrainan poliittinen järjestelmä on sen verran epävakaa, että Georgian kaltainen kaaos on Ukrainassakin mahdollinen. Viikon päästä pidettävät presidentinvaalit ja todennäköinen toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin ovat tärkeitä testejä Ukrainan poliittisesta kypsyydestä.
Ukrainan poliittinen ja taloudellinen eliitti, paikkansa jättävä presidentti Leonid Kutshma ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ajavat Ukrainan presidentiksi Viktor Janukovitshia. Nykyinen pääministeri olisi sekä Kiovan että Moskovan valtaapitävien mielestä sopiva mies jatkamaan Kutshman varovaista uudistuspolitiikkaa ja turvaamaan oligarkkien edut.
Gallupeissa hänen edellään on kuitenkin opposition pääehdokas Viktor Jushenko. Länsimielisen Jushenkon valinta voisi vaarantaa suhteet Moskovaan ja ukrainalaisten suurliikemiesten erikoisaseman. Vaalituloksen väärentäminen on siksi varteenotettava mahdollisuus.
Ukrainan ja Valko-Venäjän lisäksi muissakin entisissä neuvostotasavalloissa näyttää olevan sääntönä, että vallasta ei luovuta vapaaehtoisesti. Kun aika ei kuitenkaan enää ole entinen, yritetään yksinvalta pukea demokratian kaapuun. Vaaleja pidetään, mutta niiden vapaudesta ja tasapuolisuudesta ei paljoa piitata.
Demokraattinen mielenlaatu iskostuu hitaasti. Kaiken lisäksi isoveli Venäjä näyttää huonoa esimerkkiä.