Neuvolatyötä tehdään monessa terveyskeskuksessa liian pienellä henkilökunnalla. Terveydenhoitajia on suositusten mukainen määrä vain kahdessa viidestä äitiys- ja lastenneuvolasta. Lääkäreitä on tarpeeksi joka kolmannessa äitiysneuvolassa ja vain joka kymmenennessä lastenneuvolassa.
Lääninlääkäri Hannele Havanka Oulun lääninhallituksesta sanoo, että sosiaali ja terveysministeriön keskiviikkona julkistaman selvityksen tulos ei ole yllätys. Monessa pohjoisen kunnassa vähäisiä voimavaroja on ollut pakko siirtää yhä kasvavan vanhusväestön hoitoon.
Selvityksen tekijät pitävät hälyttävänä, että moni Oulun ja Lapin läänissä asuva lapsi pääsee neuvolalääkärin vastaanotolle aivan liian harvoin. Varsinkin erityistuen tarpeessa olevia lapsia ei ehkä tunnisteta ajoissa.
Havangan mukaan asiakas- ja työntekijämäärän suhde ei välttämättä kerro koko totuutta yksittäisen kunnan neuvolapalvelujen toimivuudesta.
"Lääkäripula ja lääkärien nopea vaihtuvuus on ongelma, mutta kyllä kokenut terveydenhoitaja monesti osaa arvioida oikein lapsen ja perheen ongelmat. Kentältä ei ole kuulunut valituksia neuvolapalveluista. Minulla on sellainen tuntuma, että niihin ollaan yleisesti varsin tyytyväisiä", Havanka sanoo.
Kiire näkyy
Oulun läänin äitiysneuvoloissa paras terveydenhoitajatilanne verrattuna asiakasmäärään oli tutkimustulosten keräämisen aikaan vuonna 2004 Siikalatvan kuntayhtymässä, Lapissa Muonion-Enontekiön kuntayhtymässä. Ruuhkaisinta oli Oulunsalossa ja Posiolla.
Muonio-Enontekiö oli laskennallisesti parhaassa tilanteessa myös Lapin lastenneuvoloita vertailtaessa. Suurin asiakasmäärä työntekijää kohti oli Pelkosenniemellä ja Savukoskella. Oulun läänissä väljintä oli Taivalkoskella ja ahtainta Haapajärven lastenneuvolassa.
Kolmasosa kunnista ei ollut nimennyt neuvolatyön kokonaisuudesta vastaavaa viranhaltijaa eikä viidesosa edes käytännön toiminnasta vastaavaa. Ravitsemusterapeutin palveluja ei ollut järjestetty lainkaan kolmasosassa ja perhetyöntekijän palveluja puolessa terveyskeskuksista.
Lääkärit tekivät yksittäiselle lapselle tarkastuksia suositusten mukaisen määrän vajaassa puolessa ja terveydenhoitaja vain kolmasosassa neuvoloista.
Usein tarkastukset olivat myös liian pikaisia.
Kotikäyntien määrä vähenee edelleen. Kaksi kolmesta terveydenhoitajasta teki vielä kotikäynnin jokaisen vastasyntyneen perheeseen.
Terveydenhoitajista ja lääkäreistä puolet arvioi, ettei heidän työaikansa riitä lisäkäynteihin eikä erityistukea tarvitsevien perheiden ohjaukseen. Sen sijaan kiireenkin keskellä pystytään melko hyvin tukemaan lapsen ja vanhemman varhaista vuorovaikutusta.
Kunnissa ei osata vielä tarpeeksi hyvin arvioida neuvolatyön laatua, kustannuksia ja vaikuttavuutta. Neuvolatoiminnan suunnitelmat ja raportit kiinnostivat luottamuselimiä vain puolessa kunnista.