Neuvolatyön puolesta soitetaan nyt aiheellisesti hätäkelloja. Arvostettu kansallinen perintö on alkanut rapautua ohjauksen ja resurssien puutteessa, ja suunta pitäisi saada muuttumaan.
Kansanterveyslaitoksen päätös perustaa Ouluun valtakunnallinen lasten ja nuorten terveysosasto on monella tavoin oikeaan osunut ratkaisu. Osaston tärkeimpänä tehtävänä on tukea neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon toimintaa, joka on kulkenut kohti kasvavia vaikeuksia. Kehitys pitäisi ilman muuta saada käännetyksi toiseen suuntaan.
On myös paikallaan, että valtakunnallisia yksiköitä perustetaan pääkaupungin ulkopuolelle. Oulun seudulla lasten ja nuorten osuus väestöstä on Suomessa poikkeuksellisen suuri, mikä jo sinänsä puoltaa heihin liittyvän toiminnan sijoittamista alueelle. Perusteena on myös Oulussa tehty pitkäjänteinen, jopa vuosikymmeniä jatkunut hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä tutkimustyö.
Tältä pohjalta muutetaan nyt kansanterveyslaitoksen Oulun toimipiste valtakunnalliseksi terveysosastoksi. Tällaista hyvin perusteltua alueellistamisen mallia soisi muidenkin valtion elinten noudattavan.
Päätöksen taustalla ei kuitenkaan ole aluepolitiikka, vaan aito huoli siitä, mitä neuvolatyölle on tapahtumassa. Pääjohtaja Pekka Puskan mielestä nykyinen neuvola- ja kouluterveydenhuolto on suurissa vaikeuksissa.
Näkemys saa tukea neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskuksen selvityksestä, joka julkistettiin vuoden alussa. Sen mukaan neuvolajärjestelmän perusta on kyllä kunnossa, mutta itse toiminta ontuu monessa kunnassa.
Suuressa osassa kunnista ei neuvolatyöllä ole ollut selkeää johtajaa. Henkilöstön määrä on kaukana tarpeellisesta: äitiysneuvolassa lääkäreitä oli suositusten mukaisesti vain joka kolmannessa terveyskeskuksessa ja lastenneuvolassa joka kymmenennessä terveyskeskuksessa.
Resurssit ovat siis alakantissa. Yksi suora seuraus siitä on, ettei erityistuen tarpeessa olevia lapsia ja perheitä kyetä tunnistamaan riittävän hyvin. Ongelmiin ei näin päästä puuttumaan ajoissa, jolloin ne olisivat vielä helpoimmin hoidettavissa.
Raportin johtopäätös oli, että neuvoloiden toimintakyvyn säilyttäminen edellyttää lisää henkilökuntaa. Tämä on kustannuskysymys, jota voi olla vaikea ratkaista, jos terveydenhuollon määrärahat ovat muutenkin kireät.
Mutta selviä pulmia on myös johtamisessa, ohjauksessa ja yhteistyössä, eikä tällaisten asioiden ratkaisun pitäisi olla kiinni rahasta.
Valtakunnallista neuvolatyön sisällön ohjausta tai tukea ei ole ollut, mikä on jopa hämmästyttävä puute. Neuvolat ovat nimittäin Arvo Ylpön aikaansaannoksena järjestelmä, joka on Suomessa ainutlaatuinen ja jonka olemassaoloa lukemattomat lapsiperheet ovat kiittäneet. Sitä perintöä ei yksinkertaisesti ole varaa haaskata tai päästää rapautumaan.
Neuvoloiden pelastaminen on osittain kiinni rahasta, mutta ainakin alkuvaiheessa vielä enemmän tahdosta. Niiden tärkeys on jälleen muistettava ja niiden työtä on kyettävä ohjaamaan. Näissä tehtävissä on Oulussa aloittavalla yksiköllä työtä riittämiin.
Resursseista puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että ongelmiin puuttuminen on aina halvinta alkuvaiheessa. Neuvolat ja kouluterveydenhuolto voivat hyvin toimiessaan tarttua tehokkaasti tavallisten terveyskysymysten ohella esimerkiksi tupakointiin, elämäntapoihin ja mielenterveysasioihin. Nyrkkisääntöhän on yksinkertainen: mitä terveemmät lapset ja nuoret, sitä terveemmät aikuiset.