Metsäpuiden lehtien ja neulasten rikkipitoisuudet ovat laskeneet viimeisen 15 vuoden aikana, mutta typpipitoisuudet antavat aihetta huoleen. Metsäntutkimuslaitoksen tekemät lehti- ja neulasanalyysit osoittavat siis rikkipäästöjen vähentämiseen tähtäävien ohjelmien tehonneen.
Vaikka neulasten rikkipitoisuudet ovat olleet koko seurantajakson ajan alhaiset, on pitoisuuksissa havaittu selkeä lasku päästövähennysten myötä.
Uusimmat tulokset osoittavat, että rikistä saattaa ajan myötä joillakin kohteilla muodostua kasvun kannalta jopa minimitekijä.
Rikki on kasvien kasvun kannalta tärkeä pääravinne, jota tarvitaan lähinnä valkuaisaineiden rakentamiseen.
Typpi on kasvien kasvulle tärkein alkuaine, ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä sen niukkuus yleensä rajoittaa puiden kasvua. Havaintopuiden neulasten typpipitoisuudet ovat säilyneet koko seurantajakson varsin alhaisina.
Puiden ikääntyessä neulasten typpipitoisuudet yleensä laskevat, mikäli typen saatavuus säilyy vakiona. Tällaista laskua ei kuitenkaan havaintoaloilla todettu, joten voidaan olettaa, että typpeä on saatavilla yhä enemmän.
Erityisesti maatalous- ja teollisuusalueiden läheisyydessä kasvavien puiden lehtien ja neulasten typpipitoisuudet ovat korkeampia kuin tausta-alueilla.
Puiden ravinnetilanteen kannalta ovat tärkeitä myös ravinteiden keskinäiset suhteet, ei pelkästään yksittäisten alkuaineiden riittävät pitoisuudet. Havaintoalojen puustojen ravinnesuhteet olivat tasapainossa neulasten alhaisista rikki- ja typpipitoisuuksista huolimatta.
Lehtien ja neulasten kemialliset analyysit antavat arvokasta tietoa puiden ravinnetilanteesta ja siinä tapahtuvista muutoksista. Ne puolestaan kertovat muutoksista ympäristön tilassa. Tutkijat ovat seuranneet lehtien ja neulasten alkuainekoostumuksia Suomessa ja Itävallassa vuodesta 1987. Muutokset olivat molemmissa maissa samanlaisia.
Seuranta kuuluu yleiseurooppalaiseen metsien terveydentilan seurantaohjelmaan.