Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Suomessa väiteltiin kiivaasti siitä, onko huumeiden käyttäjille syytä perustaa terveysneuvontapisteitä, joissa he voivat vaihtaa likaiset huumeneulat ja -ruiskut puhtaisiin. Ajatusta vastustettiin esimerkiksi Oulussa sillä perusteella, että tuollaisen toiminnan katsottiin merkitsevän huumeiden käytön hyväksyntää. Neuvontapisteiden ympäristöistä taas pelättiin syntyvän huumeidenkäyttäjien kokoontumispaikkoja. Vastustuksesta huolimatta pisteitä kuitenkin perustettiin eri puolille maata, ja nyt niitä on kolmisenkymmentä.
Muutaman vuoden kokemusten jälkeen voidaan nyt sanoa, että neuvontapisteiden toiminnalla on ollut juuri sellaiset myönteiset vaikutukset kuin mitä niillä haettiinkin. Huumeiden käyttäjiin on saatu kontakteja, joiden avulla heitä on ohjattu hoitoon ja heidän elämäntilanteitaan on muutenkin yritetty kohentaa.
Näkyvin tulos on saatu neulojen vaihdosta. Kun vuonna 1999 suonensisäisten huumeiden käyttäjät saivat vuodessa 86 hiv-tartuntaa, viime vuonna lukema oli 10, ja tänä vuonnakin jäätäneen alle 20:n.
Käytännössä terveysneuvontapisteiden voi sanoa pelastaneen ihmishenkiä. Myös yhteiskunnalle on monin kerroin edullisempaa tukea terveysneuvontaa kuin hoitaa hiv- tai aids-potilaita.
Viimeisen puolen vuosikymmenen aikana suonensisäisten huumeiden käyttö on pudonnut hivin yleisimmän tartuntatavan paikalta kolmanneksi yleisimmäksi. Kansanterveyslaitoksen kokoaman tilaston surullisempi puoli on se, että suojaamaton seksi on nyt vähintään yhtä yleinen hiv-tartunnan syy kuin se oli jo 1990-luvun alussa. Tähän ongelmaan ei tunnu tepsivän mikään neuvonta.