Internetissä toimii mittava joukko erilaisia keskusteluryhmiä, joita yhdistää harrastus, tv-sarja, pop-idoli, elokuvatähti tai mikä tahansa yhteinen kokemus. Näille niin kutsutuille nettiyhteistölle on ominaista, että ne ovat löyhiä yhteisöjä, joilla on jokin vahva yhteinen tekijä.
"On vähän kiistanalaista, missä määrin nämä ovat oikeita yhteisöjä, sillä niiden kokoonpano voi vaihdella. Missään ei ole tarkkaan määritelty, ketkä tähän yhteisöön kuuluvat ja kuinka tiiviisti siellä ollaan tekemisissä", sanoo valtiotieteiden tohtori Janne Matikainen.
Sosiaalipsykologiasta kaksi vuotta sitten väitellyt Matikainen toimii opettajana Helsingin yliopistossa. Hän on myös selvittänyt, kuinka opiskelijat keskustelevat internetin välityksellä ja mitä muotoja keskustelu saa.
Matikaisen mukaan verkkokursseilla ja verkko-oppimisessa keskustelu on asiallisen vilkasta ja aiheessa pysytään. Toisaalta leimallista akateemiselle keskustelulle verkossa on monologisuus.
"Ihmiset esittivät oman näkemyksensä, mutta vuorovaikutuksellisuutta ja dialogia ei syntynyt kovin paljon. Saattoi syntyä jopa monologien sarjoja, joissa opiskelija kirjoitti oman mielipiteensä, mutta ei viitannut edellisiin puheenvuoroihin eikä esittänyt yllykkeitä seuraavaan", Matikainen sanoo.
Keksitty minä on itsessä kiinni
Sitä vastoin internetin faniyhteisöissä tai harrastusryhmissä keskustelu on väljempää. Matikainen huomauttaa, että internetissä voi harrastaa myös indentiteettiturismia eli nainen voi esiintyä miehenä ja päinvastoin, nuori voi esiintyä vanhana ja päinvastoin.
"Netille on ominaista, että ollaan anonyymeja eikä välttämättä tiedetä toisen ikää ja sukupuolta. Keksityn persoonan turvin voi myös harrastaa jonkinlaista peliä tai leikkiä. Meidän oma identiteettimme on kuitenkin niin vahvasti meissä kiinni, ettei siitä ihan kokonaan pysty irtaantumaan", Matikainen sanoo.
Hän kuitenkin huomauttaa, että keksityn persoonan muodossa voi tuntea myös voimakkaita kokemuksia.
"Jos elämys tai kokemus on kauhean vahva, siitä voi seurata aikamoisia haittavaikutuksia", Matikainen huomauttaa.
Verkkokeskustelussa myös virhetulkintojen määrä kasvaa, koska vastapuolen esittämä sanaton viestintä puuttuu.
"Kasvokkaisessa tilanteessa tarkkaillaan koko ajan, miten toinen tulkitsee sanomaamme ja pyrimme korjaamaan virhetulkintoja", Matikainen sanoo.
Toki verkossakin on sosiaalisia vihjeitä, mutta ne ovat vaikeasti tulkittavia ja päätelmät vastapuolesta joudutaan tekemään vähäisemmistä vihjeistä. Esimerkiksi hymiöillä voidaan lieventää tai korostaa omaa viestiä.
Vietnamin sodan naiset
Nettiyhteisöt ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia, sillä netti mahdollistaa helpon yhteydenpidon. Lisäksi netti mahdollistaa uudenlaisten yhteyksien syntymisen, jotka kenties muutoin olisivat jääneet syntymättä.
Esimerkkinä Matikainen mainitsee Vietnamin sodassa palvelleiden amerikkalaisnaisten nettikeskustelun.
"Yhdysvaltain armeijassa palveli Vietnamin sodan aikana tuhansia naisia, osa siviilitehtävissä mutta osa myös sotilastehtävissä. Ilman internetiä nämä naiset tuskin olisivat tavoittaneet toisiaan ja vielä 30 vuotta sodan päättymisen jälkeen. He tunsivat olevansa unohdettu ryhmä ja heidän välilleen syntyi varmaan aikamoinen yhteisöllisyys", Matikainen sanoo.
Lisäesimerkkinä Matikainen mainitsee harvinaista sairautta tai vammaa potevat, joita Suomessa saattaa olla vain muutama.
"Internetistä on sitten löytynyt globaali keskusteluryhmä, missä samaa sairautta potevat voivat vaihtaa kokemuksia ja keskustella. Sitä kautta he saavat myös sosiaalista tukea", Matikainen huomauttaa.
Netti täydentää vuorovaikutusta
Matikaisen mukaan nettiyhteisöt eivät koskaan voi syrjäyttää normaalia kanssakäymistä, sillä ihmisillä on perustarve tavata toisia ja olla yhdessä. Tosin yhdessäolon määrä voi vähentyä ja osa vuorovaikutuksesta hoituu verkon kautta.
Matikainen huomauttaa, että netillä voi olla hyviäkin vaikutuksia, jos ihmistä muutoin uhkaisi sulkeutuminen muusta maailmasta. Näin voi käydä esimerkiksi murrosikäisen kohdalla.
"Tällöin verkko voi olla väylä omien ajatusten ilmaisuun ja keskusteluun", Matikainen sanoo.
Monesti verkossa tapahtuva vuorovaikutus myös täydentää muuta kanssakäymistä.
"Ihmiset meilailevat työpäivän aikana tuttujensa kanssa, joita he eivät ehkä muutoin päivän aikana tapaisi. Silti he näkevät toisensa vapaa-aikana", Matikainen sanoo.