pekka.mikkola@kaleva.fi
Internet ja tekniikan kehitys synnyttävät jatkuvasti ilmiöitä, joita alan pitkäpartaisimmatkaan gurut eivät osaa ennakoida. Muutama vuosi sitten löivät läpi kansalaisten nettiblogit. Niistä valtaosa on tyhjänpäiväistä jorinaa, mutta parhaat tarjoavat kelvollista, jopa nautinnollista luettavaa.
Vielä merkittävämmäksi ilmiöksi on noussut rakettina keksintö, joka lähtökohdiltaan kuulostaa enemmänkin tylsältä: nettisivustot, joihin kansalaiset voivat lähettää videopätkiään. Vielä vuosi sitten näistä sivustoista ei juuri kukaan tiennyt mitään. Nyt melkoinen osa teollistuneen maailman ihmisistä tietää jo sivustoista tunnetuimman: YouTuben.
Kyseinen sivusto tuotiin julki vasta viime vuoden helmikuussa. Nyt se on maailman viidenneksi suosituin nettiosoite. Jo viime kesänä YouTube-yhtiö ilmoitti, että sen sivuilta katsotaan päivässä sata miljoonaa videota. Tuon jälkeen luku on varmasti vain kasvanut.
Ei siis mikään yllätys, että verkkomaailman moolokinkita Google nielaisi YouTuben aiemmin syksyllä 1,2 miljardilla eurolla. Tai yllätys se on siinä mielessä, että ostohetkeen mennessä YouTube oli tuottanut pelkkää tappiota. Googlen bisnesvainuinen johto epäilemättä pystyy kyllä saamaan sijoituksensa poikimaan.
Suomalaisille YouTube on tullut tutuksi erityisesti parin tapauksen kautta. Sivustolle lähetetty kännykkävideo paljasti joitakin viikkoja sitten helsinkiläisvartijan väkivaltaisuuden ja nousi valtakunnan tason uutiseksi. Viikko sitten itsenäisyyspäivänä kännykkäkamera puolestaan tallensi Jyväskylän sotilasparaatissa tapahtuneen erikoisen itsemurhan: vanha mies käveli panssarivaunun eteen. Keskiviikkona iltapäivällä video oli katsottu YouTubesta yli 400 000 kertaa.
Tapaus herätti meilläkin keskustelun siitä, mitä kaikkea miljoonien ihmisten katsottavaksi voi laittaa. Jyväskylän videopätkä on kyllä sen verran kaukaa kuvattu, ettei se traagisesta sisällöstään huolimatta pysty järkyttämään ulkopuolisen katsojan sieluntilaa. Uhrin omaiset katsovat asiaa luultavasti toisin.
Internetin videosivustoihin liittyy monia moraali- ja laillisuuskysymyksiä. YouTube tiettävästi poistaa nikottelematta sivuiltaan ne videot, jotka on sijoitettu sinne ilman tekijänoikeuksien omistajan lupaa. Niin yhtiö esimerkiksi teki Ylen pyynnöstä sivuille luvatta siirretyille Kummeli-videoleikkeille. Nyt kummeleita voi kuitenkin taas sivuilta katsoa.
YouTube on asettanut leikkeisiin kymmenen minuutin pituusylärajan. Esimerkiksi ranskalaiselta Daily Motion -videosivustolta pääsee kuitenkin katsomaan monien televisiosarjojen koko jaksoja, vaikkapa Ali G:n. Myös Daily Motionin kävijämäärä kasvaa kohinalla. On todellinen ihme, jos yhtiö pystyy välttämään tekijänoikeusoikeudenkäynnit.
Inhimillisesti paljon karumpi ongelma liittyy sellaisiin videoleikkeisiin, joiden tyylilajilla on turhan kepeä nimi: Happy Slapping eli iloinen läiskiminen. Kyseessä ovat videopätkät, jotka kuvaavat esimerkiksi koulukiusaamista, poikien tappeluita mutta jopa raaempaa väkivaltaa. Näitä videoita on päätynyt paitsi YouTubeen myös muille sivustoille. Joissakin Britannian kouluissa on harkittu jopa kamerakännyköiden käyttökieltoa ilmiön takia.
Verkon videosivustoja koskee siis sama ilmiö kuin koko nettiä: ne näyttävät ihmiselämän koko kirjon, myös pimeän puolen.