Nettideittailijoiden määrä Suomen suurimmalla treffisivustolla, Suomi24.fi:ssä, on pysytellyt koko joulukuun ajan yli sadantuhannen. Palvelussa on tällä hetkellä 113 000 treffiprofiilia. Ylivoimainen enemmistö deittailijoista on miehiä, joten pääministerillä oli taannoin onnea, kun hän löysi netistä vapaan naisen.
Hanna Räisänen on tutkinut internet-rakkauksia Lapin yliopistossa tekemässään pro gradu -työssä, jonka ohjaajana toimi "rakkausprofessori" Kaarina Määttä. Tutkimuksesta ilmenee, että nettitreffailu on pelastus niille, jotka eivät halua päivystää baareissa. Vaativan työn ja harrastusten lomassa nettideittailu on vähiten aikaa vievä tapa solmia kontakteja.
"Nopeutettu ja turvallinen vaihtoehto live-elämän deittihelvetille", Räisäsen tutkimukseen osallistunut 24-vuotias nainen tiivistää. Sopii jopa pääministerin aikatauluun.
Jaakko Suomisen artikkeli teoksessa Digirakkaus (Turun yliopisto 2004), kertoo, että koneellinen puolisonetsintä alkoi 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja sai pian omat muotonsa meilläkin.
1960-luvulla Suomessa järjestettiin tietokonetansseja, joissa seuraa kaipaavat saivat vastauksia tietokoneelta. Eräässä kysymyskaavakkeessa teekkarimiehet saivat määritellä toivedaaminsa ominaisuuksia vastaamalla kysymykseen "Tuleeko hänen olla marimekkomielinen?"
Vuonna 1982 Maatalouskeskusten liitto päätti tarttua maaseutua vaivaavaan emäntäpulaan. Isännän- ja emännänvalintaohjelma Ieva oli aikansa Maajussille morsian -ilmiö, jolla maatalousjärjestö pyrki ehkäisemään maaseudun autioitumista. Ievaan ilmoittauduttiin maatalousnäyttelyiden yhteydessä ja sen kautta haki seuraa lähes 50 000 ihmistä.
Ieva-idean isä oululainen agronomi Leo Vimpari. Tavoitteena oli murtaa hiljaisuus, joka vallitsi maaseudun puolisopulan ympärillä. Ievan saama julkisuus helpottikin aavistuksen verran niinkin kipeästä asiasta kuin yksinäisyydestä puhumista.
Ieva kaatui 1990-luvun puolivälissä siihen, mikä näkyy selvästi internetin seuranhakupalstoilla tänä päivänä: naisista on pula. Pikakatsauksen perusteella Suomi24-treffeillä suurin epäsuhta Pohjois-Pohjanmaan alueella on 30-39-vuotiaiden ikäluokassa, missä yhtä naista kohti on yli kolme miestä. 20-29-vuotiaissa miesten ilmoituksia on noin kaksi jokaista naista kohti.
Nettideittailun ominaispiirre ja suosion salaisuus on mahdollisuus nimettömyyteen ainakin alkuvaiheessa. Moni salaa suhteen alkuperän sukulaisilta ja tuttavilta vielä siinäkin vaiheessa, kun nettituttavuuden kanssa on hankittu talo ja lapsia. Toiset hyödyntävät nimettömyyttä niin, että hankkivat netistä salarakkaan. Joissakin lomakkeissa voi jopa ilmoittaa hakevansa ainoastaan avioliitossa elävää seuraa.
Internet-seuralaisia houkutellaan yhä enemmän valokuvilla ja videopätkillä. Hanna Räisäsen naispainotteinen tutkimusjoukko kuitenkin kertoo, että kirjoittaminen on tärkeässä roolissa, ja yhteydenpito voi päättyä siihen, että toisen kirjallinen ilmaisu ei ole kiinnostavaa.
Ulkonäölläkin on merkitystä. Tutkimusaineisto kertoo, että nettideittailijat miettivät ennen ensimmäistä tapaamista keinon, jolla luistaa treffeiltä, jos kumppanin ulkoinen olemus paljastuu vastenmieliseksi. Se siitä tasapuolisuudesta ja sisäisen kauneuden korostumisesta parinvalinnassa.