Internetissä vaanivat pedofiilit herättivät huomiota jälleen vuonna 2006. Kohu sai alkunsa Helsingin rikospoliisin kerrottua syyskuussa satojen lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten paljastamisesta. Rikoksista epäillyt olivat kalastelleet uhrejaan internetin keskustelupalstoilta ja irc-kanavilta.
Hyväksikäytettyjä lapsia ja raiskattuja auttava Väestöliiton seksuaaliterapeutti Maaret Limnell toivotti julkisuuden tervetulleeksi.
-- Netti on tuonut hyväksikäyttömahdollisuuden lähemmäksi ketä tahansa uudella tavalla. Usein vanhemmilla voi olla harhakuvitelma siitä, että lapsi on turvassa kun se pyörii siellä koneella omassa huoneessaan, mutta siellä voi tapahtua ties mitä.
Toisaalta pelon lietsominen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on Limnellin mielestä turhaa.
-- Vaikka kyseessä on erittäin vakava ja yllättävänkin yleinen ongelma, niin ei se kuitenkaan kosketa joka tyttöä ja poikaa. Toivoisin, ettei tule sellaista tunnetta, etteikö lapsi voisi olla suojassa Suomessa.
Ihailu on koukuttavaa
Limnell kuvaa, että lapsen hyväksikäytössä on seksuaalisuuden lisäksi kyse myös nuoruuden ja naiviuden hyväksikäytöstä. Aikuisella on lähtökohtaisesti tuntuva valta lapseen tai nuoreen: lapsi on opetettu kuuntelemaan aikuista.
-- Vanhempien mielestä on tietenkin käsittämätöntä, että 13-vuotias nuori laittaa webbikameralla otetun kuvan rinnoistaan nettiin. Mutta nuori, joka kaipaa hyväksyntää, haluaa kuulla näyttääkö hän hyvältä, onko hän ok ja voisiko hänestä tulla potentiaalinen kumppani -- joskus. Nuoria uhreja metsästävä pedofiili etenee pikkuhiljaa. Aluksi hän luo luottamuksen lapseen tai nuoreen, minkä jälkeen esimerkiksi iän paljastumisella ei enää ole lapselle paljon merkitystä.
-- Pedofiili voi olla jopa ainoa aikuinen, joka ihailee lasta ja antaa tälle huomiota -- tosin päämäärähakuisesti. Tämä on usein varsinkin aikuisennälkäiselle nuorelle hyvin koukuttavaa.
Pedofiili on saattanut lahjoa nuorta, tarjota tälle alkoholia, rahaa tai tupakkaa, mikä on omiaan estämään lasta uskoutumaan vanhemmalle kokemastaan: syyllisyys hiljentää lapsen tehokkaasti.
-- Tätä kautta lasta vastuutetaan. Lapsi pelkää, että hänen tekemisistään tulee seuraamuksia kotona. Vanhempien näkökulmasta tämä tuntuu tietenkin älyttömältä: mitä väliä vaikka tulisikin kotiarestia, jos lapsi saisi kertomalla apua.
Limnell korostaa, ettei lapsi tarvitse rangaistusta, sillä vastuu hyväksikäytöstä on aina aikuisella.
Uhri ei ole aina tyttö
Kuluneena vuonna myös suuri yleisö kuuli sen, mikä on poliisin ja muiden viranomaisten tiedossa ollut pitkään: hyväksikäytetty voi olla myös poika ja hyväksikäyttäjä nainen.
-- Poikien hyväksikäytöstä on tänä vuonna puhuttu selkeästi enemmän, mikä on kauhean tärkeä asia. Toivon mukaan ajan kanssa asiasta puhuminen laskee poikien kynnystä hakea apua, sillä heitä on ollut vaikea saada avun piiriin, Limnell kertoo.
Väestöliiton loppuvuodesta julkaisema tutkimus kertoi, että noin joka kymmenes kahdeksasluokkalainen tyttö ja poika on kokenut seksuaalista kaltoinkohtelua. Poikien tilanne tuntui huonontuneen ripeämmin kuin tyttöjen.
Limnellin mukaan tyttöihin on paremmin osattu liittää "uhrius". Sen sijaan pojista kuvitellaan, että heidän pitäisi olla vahvoja ja kyetä vastustamaan. Samankaltaisen ajattelun takia myös naisen on harvemmin ajateltu kykenevän hyväksikäyttöön: hänhän on luontainen huolehtija.
-- Nyt on tunnustettu myös sitä puolta, että nainenkin voi olla hyväksikäyttäjä.