Kuohunta Korivaaran koulun tiimoilta ei ota laantuakseen Muhoksella. Yksi juonne elää omaa elämäänsä netissä, jossa se on poikinut periaatteellisen keskustelun henkilökohtaisista nettipäiväkirjoista, blogeista, ja niiden juridisesta asemasta.
Korivaaran koulun rehtori Ilkka Pöyry on tehnyt rikosilmoituksen Mummila.net-sivuston blogaajasta, Jyväskylässä asuvasta 25-vuotiaasta Jani Uusitalosta koskien tämän kirjoittelua. Kyseessä lienee ensimmäinen kerta Suomessa, kun nettipäiväkirjan pitäjää syytetään kunnianloukkauksesta. Joitakin rikosilmoituksia on kyllä tehty henkilökohtaisista nettisivuista.
Uusitalo kommentoi blogisivuillaan Pöyryä jyrkin sanankääntein. Tietonsa hän perusti lehtiin ja televisioon. Pöyryn valituksen vuoksi poliisi vaati Uusitaloa poistamaan kirjoitukset sivuilta uhaten sivuston sulkemisella.
Uusitalo teki työtä käskettyä, joskin ihmetteli, mihin kehotus perustui: oliko kysymyksessä joukkoviestinnän sananvapauslain tarkoittama, tuomioistuimen antama "verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys", jollaista hän ei ollut saanut vai jokin muu lainkohta?
Pelisäännöt puuttuvat
Asiaan puuttunut vanhempi rikoskonstaapeli Jani Tuulas Oulusta vetosi verkkotunnuslakiin ja myöntää nyt, että lainkohta oli väärä. "Poliisilaki olisi ollut parempi. Sieltä löytyy kohta, että poliisin tulee ohjein, käskyin ja kehotuksin edistää sovinnollisuutta ihmisten kesken." Tuulas myöntää senkin, ettei tällaisista tapauksista ole muodostunut rutiinia, eikä ole oikein selviä pelisääntöjä, miten toimitaan.
Uusitalo on vastavuoroisesti tehnyt hallintokantelun poliisin toiminnasta. Uusitalon mielestä hänen sananvapauttaan rikottiin, kun Tuulas asettui hänen tekstiensä sensuroijaksi.
Tapaus on herättänyt useiden blogaajien huomion. Kirjoituksissa pohditaan, toimiko poliisi oikein ja millä valtuuksilla. Mikä laki säätelee henkilökohtaisia blogisivuja ja voiko ne rinnastaa esimerkiksi journalismiin?
Keskustelussa tuodaan esille myös se, että blogaus syntyi niin äskettäin, ettei oikein vielä tiedetä mitä se on. Lähes kaikki nettipäiväkirjan kirjoittajista ovat harrastelijoita, jotka eivät pyrikään samaistumaan journalisteihin, jotka välittävät informaatiota. He aloittavat kirjoittelun omalle blogisivulleen ja vasta myöhemmin huomaavat, että heidän blogiaan luetaankin. Samoin lukijan on vaikea suhtautua blogiin: hän voi kuvitella lukevansa verkkolehteä, jonka takana on suuri organisaatio, eikä suinkaan yhden ihmisen harrastus.
Asiaa pidetään siinäkin mielessä mielenkiintoisena, että sen eteneminen vaikuttaa myös siihen, miten terävästi mielipiteitään uskaltaa jatkossa nettipäiväkirjoihin kirjata.
Poistamisesta päätös
Asiaa on kommentoinut muun muassa kotimikron omistajien erikoislehden Enterin päätoimittaja Tuomas Kilpi. "Lain mukaan poliisilla ei ole oikeutta vaatia ketään poistamaan mitään viestiä verkosta tai muustakaan mediasta. Vain tuomioistuin voi tehdä tällaisen päätöksen."
Kilven mukaan blogeja koskee ihan sama sananvapauslainsäädäntö kuin muitakin joukkoviestimiä, eikä lainkaan ole väliä, onko kysymys painetusta sanasta vai sähköisestä.
"Eri asia on, onko bloginpitäjä syyllistynyt kunnianloukkaukseen, jota alkuperäinen rikosilmoitus koskee, siihen en ole pätevä ottamaan kantaa."
Kilpi on kyllä nähnyt alkuperäisen blogikirjoituksen, eikä se hänen mielestään ollut erityisemmin järisyttävä. "Pikemminkin se oli satiirinen ja parodinen, kärjistetty ja pakinanomainen teksti, jollaisia joukkotiedotusvälineissä jatkuvasti julkaistaan."
Myös oikeusministeriössä prosessia pidetään mielenkiintoisena, sillä blogaus kasvattaa suosiotaan koko ajan, eikä sen asema juridisesti ole täysin selvä. Tiedotuspäällikkö Pirkko Kauppinen epäilee, että käytännössä asia selviää vasta tuomioistuinten kautta.