Net­ti­os­tos­ten teko vaatii aikaa

Kevään vaatehankintalistalla ovat chinot ja valkoiset caprit. Laitetaan ruoka uuniin kypsymään ja lähdetään ostoksille.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Kevään vaatehankintalistalla ovat chinot ja valkoiset caprit. Laitetaan ruoka uuniin kypsymään ja lähdetään ostoksille. Ulkona tulee pieksemällä räntää, mutta se ei haittaa, kun kotoa ei tarvitse lähteä mihinkään.

Nelly, Ellos, H&M, Bubbleroom ja Asos ovat joitakin suomalaisten suosimia useampia eri merkkejä myyviä nettikauppoja. Otetaan suunnaksi ne.

Elloksen sivut ovat suhteellisen selkeät. Ekologisille vaatteille on oma lokeronsa. Jos ei itse osaa päättää mitä halua ostaa, voi vaatteet laittaa näkymään siinä järjestyksessä, mitä muut ovat ostaneet eniten.

Kun näpäytän sivussa keikkuvaa ”chinot alkaen 8 euroa” -mainosta, heittääkin Ellos ostajan sivulle, jossa housut maksavat 25 euroa. Tilaus sujuu hyvin siihen saakka, kun pitää valita maksutapa. Jos ei ole kaupan premiumasiakas ja siirtänyt rahaa Ellos-tilille, joutuu käteismaksusta pulittamaan ekstraa 2,90 euroa.

H&M:n nettisivut ovat selkeät. Valitun tuotteen lisäksi laite antaa myös liudan muita samankaltaisia tuotteita. Sivujen vilskeessä unohtuu, mitkä olivat parhaimman näköiset, joten palataan sivuja taaksepäin. Näpäytetään ostoskoriin alelaarista college-caprit (7 e) ja normaalihintaiset chinot (19,95).

Siinä vaiheessa, kun olen valmis maksamaan, virtuaalimyyjä ilmoittaa, että ale-caprit ehdittiin myydä loppuun, kun kirjoitin osoitetta. Muita en jaksa hakea, pitäkää tunkkinne.

Nelly.comin tarjonta tuntuu Elloksen ja H&M:n jälkeen pökerryttävältä. Sieltä löytyy huokeiden vaatteiden lisäksi hintavampia merkkejä. Käynnissä on maaliskuun kampanja, postikulut eivät maksa mitään.

Tarjouskorissa ei todellakaan ole mitään omaan makuuni. Valitaan ostoskoriin fuksian värinen tunika (47 e) sekä kaksi normaalihintaista puseroa (à 32 e). Ja kas, täälläkin joku nappaa toisen niistä sen viiden minuutin aikana, jonka minä vielä kiertelen kaupassa ennen maksua.

Luottokorttimaksun ja verkkopankkivarmennuksen jälkeen tulee tilausvahvistus, jossa puseron väriksi ilmoitetaan vihreä tai keltainen. Keltaisen kuvittelin ostaneeni.

Ja sitten kenkäkauppaan. Brandos lupaa toimittaa kengät kotiin ja tarvittaessa sieltä pois. Ei toimituskuluja. Kengät tulevat kotiovelle reilussa viikossa, ja kun toinen pari on liian iso, tilataan kuriiri hakemaan kengät pois. Palauttamista varten netistä täytyy tulostaa oikea dokumentti laatikon päälle.

Kokeillaan vielä kehitysapua tukevan Uffin nettikauppaa. Sieltä löytyy uutena tai uudenveroisena muun muassa Hilfigerin villapaita (22 e), musta leveä Sandwich trikoopaita (28 e) ja Tarsalan korkokengät (30 e). Maksun voi suorittaa ilman erilliskorvausta verkkopankissa.

Jos nettikaupoissa kiertely ei ole rutiinia, ei se juuri säästä aikaa oikeissa kaupoissa kiertelyyn verrattuna. Nettikauppaviidakko on valtava, ja jos haluaa löytää tietyn tuotteen mahdollisimman halvalla, se vaatii lukuisten sivujen selailua, oikean koon löytymistä ja toimituskulujen vertailua.

Jos hittituotteen onnistuukin löytämään jostakin tarjouksesta, suurella todennäköisyydellä yleisimmät koot ovat loppuneet siinä vaiheessa, kun tuote on siirretty alekoriin.

Vaikka shoppailu itsessään onnistui yhdessä paikassa istumalla, saa paketteja hakea laajemmalta: yksi tulee postiin, toinen R-kioskille ja kolmas Matkahuoltoon. Jos haluaisi olla jossain määrin ekologinen ja suosia suomalaista, on nettikaupoista vaikea löytää tietoa siitä, mistä päin Eurooppaa tuotteet lopulta lähetetään.


Vaikka kuvittelee olevansa supisuomalaisella sivulla, saattaa paketti tulla vaikkapa Saksasta.

Ilmoita asiavirheestä