Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) esitys ravintoloiden yöaukioloaikojen lyhentämisestä on saanut raivokkaan vastaanoton nettikansan keskuudessa.
Netissä avattuun, Räsäsen eroa vaativaan adressiin oli keskiviikkoon puoleen päivään mennessä tullut yli 40 000 allekirjoitusta. Räsästä puoltavaan vasta-adressiin oli kertynyt vain 260 nimeä.
Jos demokratiaa mitattaisiin nettiallekirjoituksin, Räsäsen pitäisi erota mitä pikimmin. Tosin moni muukin asia olisi toisin, jos päätösvalta luovutettaisiin yksistään aktiivisille netin käyttäjille.
Internet erilaisine keskustelu- ja osallistumisfoorumeineen on ottanut oman paikkansa ihmisten tavassa ilmaista kantansa asioihin.
Netti on laajentanut mahdollisuuksia viestiä omia näkemyksiään. Samalla keskustelun kieli on muuttunut kovemmaksi. Rajuimmat laukaukset ammutaan puskasta, nimimerkkien takaa. Innokkaimmat nettiosallistujat väittelevät sivustoilla jopa useilla tekaistuilla nimillä ja tietoisesti toisia provosoiden.
Kehittyneissä demokratioissa, joissa ihmisillä on oikeus sanoa julkisesti mielipiteensä, asettua ehdolle, tulla valituksi ja antaa oma äänensä vapaasti, netissä käytävä keskustelu on nähtävä osana sananvapautta.
Se ei kuitenkaan saa olla politiikkaa ohjaava väline. Sitä varten ovat puolueet ja vaaleilla valitut edustajat.
Jos nettikirjoittelun annetaan ohjata päätöksentekoa, politiikka menee yhdeksi huutokaupaksi. On eri asia klikata tykkäävänsä jostakin tai inhoavansa jotakin kuin osallistua ehdokkaana vaaleihin tai edes äänestää.
Valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Heidi Hautalan (vihr.) kiemurtelu Finnairin toimitusjohtajan asuntokaupassa on kouluesimerkki siitä, mihin liika tuijottaminen nettikirjoitteluun johtaa: tänään ollaan yhtä mieltä, huomenna toista.
Politiikan teko on aina kompromissien hakemista erilaisten näkemysten välillä mahdollisimman monia tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Nettimaailmassa tätä ulottuvuutta ei tarvitse kohdata. Voidaan olla joko puolesta tai vastaan.
Parhaimmillaan nettikirjoittelut adresseineen saavat ihmiset keskustelemaan ja väittelemään asioista ja nostavat sitä kautta kiinnostusta yhteisiin asioihin. Pahimmillaan ne jäävät vain toisella tavalla ajattelevien halpahintaiseksi arvosteluksi.
Kehittymättömissä demokratioissa, joissa sanan- ja osallistumisen vapaus on rajoitettu, netistä saattaa muodostua tärkeä kanava kansan mielipiteen esille tuomisessa.
Arabimaissa parin viime vuoden aikana puhjenneita levottomuuksia on organisoitu suuressa määrin netin kautta. Samoin tapahtui Venäjällä vilpillisten parlamenttivaalien jälkipyykin pesussa.
Kehittyneinkään demokratia tuskin koskaan on täydellinen. Koko ajan on tarvetta kehittää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja uusia osallistumisen muotoja.
Halpahintaiseen nettiheittelyyn sen sijaan ei pidä alistua; ei, vaikka kymmenettuhannet allekirjoitukset houkuttelisivat siihen.