Virossa oli jo toista kertaa käytössä mahdollisuus äänestää internetissä. Nettiäänestykseen liittyy joitakin ongelmia, mutta sen hyödyt ovat epäkohtia suuremmat.
Virossa viikko sitten käytyjen parlamenttivaalien ennakkoäänestykseen saattoi osallistua tietokoneen avulla. Sen lisäksi tarvittiin nettiyhteys, henkilökorttina toimiva sirukortti sekä kortinlukija. Äänestys varmennettiin sirukorttiin liittyvällä sähköisellä allekirjoituksella.
Käytännössä nettiäänestys ei ole vaikeaa. Tämän voi päätellä siitäkin, että mahdollisuuteen tarttui 30 000 virolaista. Ensimmäisen kerran internet-äänestys oli Virossa mahdollinen vuoden 2005 kunnallisvaaleissa. Suomessakin keskustelu nettiäänestyksen käyttöönotosta on jo alkanut. Ajatus on saanut tukea mutta törmännyt myös vastustukseen.
Kalevan Oulun vaalipiirissä teettämän mielipidemittauksen mukaan kuusi kansalaista kymmenestä haluaisi äänestää sähköisesti. Kannatus on siis melkoinen. Jos koko maan näkemys on samanlainen, kansan toivetta on vaikea kevyesti ohittaa.
Vakavimpana nettiäänestyksen ongelmana pidetään vaalisalaisuuteen liittyviä pulmia. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen totesi Keskipohjanmaa-lehdessä, että kotitietokoneella äänestäminen ei välttämättä ole salaista. Hän muistutti, että Suomessa yksilön mahdollisuus äänestää vapaasti ja pitää äänensä omana tietonaan ovat rikkumattomia oikeuksia.
On esimerkiksi epäilty, että perheissä yksi henkilö voisi äänestää kaikkien puolesta, jos vain saisi vaadittavat salasanat haltuunsa. Virossa pohdittiin aikanaan uhkaa, että esimerkiksi työnantaja valvoisi tai jopa ohjaisi sitä, kenelle alainen äänensä antaa. Tällaista ei ole kuitenkaan tullut tietoon. Nettiäänet eivät myöskään ole kadonneet bittiavaruuteen.
Niille virolaisille, jotka ovat huolissaan vaalisalaisuudestaan, on vaihtoehtona vanha tapa käydä uurnilla. Se jäisi varmasti käyttöön Suomeenkin. Moni kansalainen nimenomaan haluaa käyttää kansalaisoikeuttaan yleisellä äänestyspaikalla.
Kiintoisa pohdinnan aihe Suomessakin on, hyödyttäisikö nettiäänestys jotakin tai joitakin puolueita. Virolaisarvelujen mukaan nettiäänestys suosi Reformipuoluetta, jonka äänestäjäkunnassa on keskimääräistä enemmän nuoria ja varakkaita tietokoneen ja laajakaistayhteyden omistajia.
Samat pohdinnat nousevat varmasti myös meillä, jos ja kun netin käyttö äänestyksessä vakavasti nousee harkintaan. Vaalipiirien rajoja mietittäessäkin Suomen puolueet ovat vähintään yhtä hanakasti laskeneet muutosten vaikutuksia omaan menestykseen kuin kantaneet huolta demokratiasta.
Vaalisalaisuuden säilymisen ohella tärkein arviointiperuste internet-äänestystä pohdittaessa on sen vaikutus vaali-intoon. Kalevan tutkimuksessa nettiäänestyksen mahdollisuutta kaipasivat ne, jotka olivat epävarmoja äänestämisestään. Tämä viittaa siihen, että nettimahdollisuus voisi nostaa äänestysprosenttia ja vahvistaa siten kansan äänen kuulumista. Sitä voi pitää vain myönteisenä kehityksenä saman aikaan kun sekä valtiovalta että etujärjestöt patistelevat äänestäjiä uurnille monenlaisin tempuin ja kampanjoin.
Ylipäätään sähköinen asiointi yhteiskunnassa lisääntyy. Se tekee elämän vaivattomammaksi ja säästää yhteisiä varoja. Samaan suuntaan on syytä kulkea myös äänestyksessä.