Pääkirjoitus

Netti uu­dis­tuu, Eu­roop­pa torkkuu

Internet alkoi tulla tavallisten kansalaisten tietoon toistakymmentä vuotta sitten, kun tuon "verkkojen verkon" aineistoja ryhdyttiin laajemmin tuottamaan käyttäjäystävällisessä www-muodossa.

Internet alkoi tulla tavallisten kansalaisten tietoon toistakymmentä vuotta sitten, kun tuon "verkkojen verkon" aineistoja ryhdyttiin laajemmin tuottamaan käyttäjäystävällisessä www-muodossa. Internetin hyöty- ja hupikäyttäjät ovat tänä aikana huomanneet netin muutokset: varhaisten karujen tietopohjaisten sivujen tilalle on tullut valtava määrä uudenlaista tekniikkaa ja uusia palveluja.

Internet on televisioon, radioon ja lehtiin verrattuna nostanut vuorovaikutteisuuden uudelle tasolle. On esimerkiksi syntynyt valtava joukko erilaisia verkkoyhteisöjä, joihin osallistumiseen ei fyysisellä etäisyydellä ole enää mitään merkitystä. Puhutaan web 2.0:sta, internetin toisesta suuresta kehitysvaiheesta.

Merkillepantavaa on koko ajan ollut, että samoin kuin tietokoneiden ja tietokone-ohjelmien kohdalla netin kehityksessä suuntaa näytetään koko ajan Yhdysvalloista. Alan tekniikan ja ohjelmien valtiaisiin kuuluvat esimerkiksi sellaiset yhdysvaltalaisyritykset, kuten vaikka Cisco, Google ja Yahoo.

Vain harva eurooppalainen hanke, kuten nettipuheluohjelma Skype, on noussut maailmanlaajuiseksi menestykseksi. Moni valtioidenkin vahvalla taustatuella liikkeelle laskettu tavoite on sen sijaan kokenut haaksirikon. Viimeksi näin kävi ranskalais-saksalaiselle hakuohjelma Quaerolle, josta piti tulla markkinoita hallitsevan Googlen kilpailija.

Vaikka teknologia siirtyykin mantereelta toiselle nopeasti, Euroopan etu ei voi mitenkään olla, että maanosa lähtee kehitystyössä jatkuvasti Yhdysvaltojen perään takamatkalta. Vaikka ilmiöstä on puhuttu pitkään, tilanne ei tunnu muuttuneen. Oulun VTT:llä toimiva tutkimusprofessori Tapio Frantti varoitti torstaina, että Eurooppa uhkaa jälleen jäädä junasta. Kyse on nyt siitä, että internetiä rakennetaan maailmalla uudestaan. Yhdysvalloissa rahoitetaan sadoilla miljoonilla dollareilla verkkojen uudistamiseen liittyvää tutkimusta. Frantin viesti oli, että jos alan tutkimus jää Euroopassa olemattomiin, Yhdysvallat ottaa taas kerran etulyöntiaseman.

Suomessa tutkimusrahoitus on maan kokoon suhteutettuna huipputasoa. Moni muu tulee kaukana perässä. Pääomia maanosasta kuitenkin luulisi löytyvän, jos vain hankkeet tuntuvat riittävän lupaavilta.

Frantin puheen kaltaista ravistelua on vanhassa maanosassa kuultu jo vuosien ajan. Huolestuttavaa on se, että edes jatkuvat muistutukset Euroopan jälkeenjääneisyydestä eivät ole korjanneet tilannetta.