Ihmisiin ja yhteisöihin kohdistuvat uhkailut ovat lisääntyneet internetin tarjoamien palvelujen laajentumisen myötä.
Erilaiset keskustelusivut ovat merkittävä lisä sananvapauden toteuttamiselle, mutta niillä on myös kääntöpuolensa. Ne ovat tarjonneet väylän julkaista niin sanottua painokelvotonta tekstiä. Ihmisten henkeä on uhattu tai ihmisiä on herjattu tavalla, joka painetussa sanassa johtaisi ilman muuta tuomioon.
Nettikirjoitteluun suhtaudutaan osittain vielä kuin juoruihin, vaikka kyse on vain siitä, että sanoma saatetaan joko kaiken kansan tai tietyn ryhmän luettavaksi nykyajan teknisiä apuvälineitä hyväksi käyttäen.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi hiljattain valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja entisen pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) sekä eduskunnan nettiuhkailusta nostetut syytteet.
Kuukautta aikaisemmin Pirkanmaan käräjäoikeus puolestaan langetti sakot maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r.) vastaavanlaisesta uhkailusta.
Kataisen ja Vanhasen tapauksessa oikeus piti kirjoittelua mielipiteenilmauksena kun taas Thorsin kohdalla kirjoittajan katsottiin syyllistyneen muun muassa uhkaukseen ja kunnianloukkaukseen.
Netti on työllistänyt käräjäoikeuksia myös sen vuoksi, että jotkut työntekijät ovat haukkuneet työnantajaansa Facebookissa. Työnantajan mollaamisesta on jaettu jo ensimmäiset irtisanomiset.
Nämä tapaukset ovat enne siitä, mitä tuleman pitää. Netti on kirvoittanut ihmisten kielet sellaiseen vireeseen, ettei sitä kaikin osin tulla sulattamaan. Eri asia, missä ovat nettikirjoittelun rajat. Tämä kysymys näyttää olevan vielä hakusessa.
On tärkeää, että maassa on sananvapaus, joka takaa sen, että kansalaiset voivat sanoa mielipiteensä ilman että sanomisia sensuroidaan. Mutta ehdotonta sananvapautta ei ole missään.
Vapauteen liittyy aina kirjoittajan ja kirjoitusalustan tarjoajan vastuu.
Netti ei eroa sanomalehdistä, televisiosta ja radiosta siinä, etteikö myös siltä odoteta tiettyjen pelisääntöjen noudattamista. Ihmisten uhkailut, herjaukset ja valheiden levittämiset eivät kuulu siihen maailmaan yhtään sen enempää kuin muuhunkaan julkisuuteen.
Lain rikkomista ja rikokseen yllyttämistä on vaikea puolustella tapahtuu se mitä kanavia myöten tahansa.
Sananvapauden uusi aika on jo pitkällä eikä kehitys suinkaan lopu tähän. Uusia viestin viemisen työkaluja synnytetään vanhojen rinnalle ja sitä mukaa kuin edelliset menettävät tehoaan.
Uudet välineet tuovat omat ongelmansa. Ihmisten tekemisiä on aikaisempaa vaikeampi vahtia. Eikä nykypäivän kuvaan kuulu ison valvovan silmän olemassaolo.
Lainsäädäntö ei ole pysynyt kehityksen vauhdissa, ja voi olla, ettei tule pysymäänkään.
Mutta jo nykyiset lait tarjoavat keinoja estää pahimmat ylilyönnit, joita ovat ihmisen hengen ja yhteisöjen tuhoamisella uhkailemiset. Monia koviakin heittoja on syytä katsoa läpi somien, mutta uhkauksia ei.