Marko Lapinkoski, 38, voisi ikänsä puolesta olla monen pelikaverinsa ja vastustajansa isä. Kaukalossa sitä ei huomaa.
Lapinkoski on yhä sama "Lappari", jona oululainen kiekkoyleisö oppi hänet tuntemaan kärppäpaidassa vajaat kaksikymmentä vuotta sitten: ilmiömäinen kiekonkäsittelijä, jonka lättysyötöt napsuvat millintarkasti ketjukavereiden lapoihin. Ja minkä Lapinkoski nopeudessa nykyisin nuoremmilleen häviää, sen hän korvaa järkevällä sijoittumisella ja ajoituksella.
"Lappari on tuonut joukkueeseemme juuri sitä, mitä kaipasimmekin: kokemusta, johtajuutta ja tärkeitä tehopisteitä", Kiekko-Laserin vastuuvalmentaja Sami Heinula myhäilee tyytyväisenä.
Valmentajalla onkin aihetta hymyyn. Lapinkosken liittyminen Heinulan ryhmään tammikuun puolessa välissä herätti koko Kiekko-Laserin hurjaan lentoon. Joukkue on voittanut viimeiset seitsemän otteluaan ja noussut Suomi-sarjan jaetulle piikkipaikalle jyväskyläläisen D-Kiekon rinnalle.
Läpimurto
jäi tekemättä
Maestro Lapinkoski on merkkauttanut kuudessa ottelussa tililleen muikeat tehopisteet 5+7=12, vaikka mies itse sanoo olevansa kaukana parhaasta kunnostaan.
"Ennen kuin tulin tänne, varoittelin seuran johtoporrasta keskenkuntoisuudestani, sillä olin kärsinyt syksyn aikana useista nivusvammoista. Mutta onneksi kaikki on mennyt nyt hyvin. Olen todella tyytyväinen sekä omaan että joukkueemme peliin", Lapinkoski toteaa rauhallisella äänenpainolla.
Oulun Välivainion Ansatiellä varttunut Marko Petteri Lapinkoski on ehtinyt nähdä ja kokea yhtä sun toista pitkän pelaajauransa aikana.
Hän voitti muun muassa nuorten MM-pronssin vuotta itseään vanhempien matkassa ja dominoi parikymppisenä nuorukaisena I divisioonan pistepörssiä yhdessä aisaparinsa Juha Riihijärven kanssa.
Lapinkoski mätti Kärppien paidassa kahden kauden (1989-90 ja 1990-91) aikana yhteensä hulppeat 147 tehopistettä, ja tien piti olla kirjoitettu tähtiin.
Lapinkoski siirtyi keväällä 1991 kovin odotuksin SM-liigassa pelaavan Tapparan riveihin. Odotukset olivat kovat myös perinteikkäässä tamperelaisseurassa, sillä keskushyökkääjällä tiedettiin olevan potentiaalia nousta liigan kärkihyökkääjien joukkoon.
Toisin kävi. Lapinkosken SM-liigaura jäi lopulta kahden kauden ja 67 ottelun mittaiseksi.
"Ensimmäinen Tappara-kauteni meni pilalle pahan polvivamman takia. Loukkasin vasemman polveni ja jouduin olemaan poissa tositoimista neljän kuukauden ajan. Purin hammasta ja ajattelin, että seuraavalla kaudella näytän sitten osaamiseni. Niin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt."
"Minut Tampereelle halunnut valmentaja Rauno Korpi sai kenkää kesän aikana ja hän tilalleen tuli rapakon takaa Pertti Hasanen. Hän suosi äärimmäisen suoraviivaista pelityyliä, eikä se ollut minun juttuni", 17 (5+12) tehopistettä SM-liigauransa aikana tehnyt Lapinkoski selventää.
Keikkatyöläisenä
Oulussa
Epäonnistuneen liigavalloituksen jälkeen Lapinkosken tie kulki Kärppien kautta viideksi kaudeksi Kokkolan Hermekseen ja sieltä Ranskan liigan kautta Pietarsaaren Jeppikseen.
"Onhan sitä toki tullut moneen kertaan mietittyä, että liigassa olisi ollut kiva pelata hitusen pidempäänkin. Mutta ei siinä, kiekko on tarjonnut hyviä hetkiä sen jälkeenkin", Lapinkoski naurahtaa.
Marko Lapinkosken koti on Pietarsaaressa. Siellä se on ollut jäähallin kupeessa jo kohta kolmen ja puolen vuoden ajan.
"Tunnen Oulun kuitenkin edelleen kotikaupungikseni. Täällä asuvat vanhempani, molemmat isoveljeni ja monet ystäväni. Haluaisin muuttaa takaisin tänne, mutta se ei ole niin yksinkertaista, sillä minulla on perhe ja työ Pietarsaaressa", kahdeksanvuotiaan Nean ja kuusivuotiaan Nooran isä toteaa.
Miehen kalenteri on seuraavien kuukausien aikana ruksattu täpötäyteen. Lapinkoski paiskii maanantaista torstaihin metalliaiheisia vuorotöitä Pietarsaaren tehtaassa, ja matkustaa sitten aina viikonlopuksi Kiekko-Laserin johtohahmoksi harjoituksiin ja peleihin.
"Aluksi ajattelin, että en jaksaisi enää tällä iällä ryhtyä moiseen urakkaan, mutta entinen pelikaverini Kettusen Heikki sai puhuttua minut ympäri ja liittymään Kiekko-Laserin matkaan. Ei ole kaduttanut pätkääkään, sillä täällä on kasassa hyvä joukkue. Siinä on mukavaa pelata", Lapinkoski selvittää.
Entä lopettaminen? Milloin lokakuussa 39 vuotta täyttävä taituri malttaa jättää kaukalot itseään nuorempien miesten temmellyskentiksi?
"Olisihan ura mukava päättää keväällä nousujuhliinÊ6;tai en sano mitään, sillä aina ennenkin syksyn tullen veri on vetänyt kaukaloon."