Matka Loch Nessille on sellainen kuin matkan salaperäiselle hirviöjärvelle kuuluukin olla: mutkikas.
Päätämme matkustaa Loch Nessille seikkailun vuoksi bussilla, vaikka tämä tarkoittaakin Glasgow´sta lähdettäessä kolmea eri bussia. Yksinkertaisempi vaihtoehto olisi ehkä ollut auton vuokraaminen, mutta lumiset ylämaat ja kaistapäiset paikalliset kuskit eivät houkuttele kokeilemaan vasemmanpuoleista liikennettä.
Urheaan retkikuntaan kuuluvat allekirjoittaneen lisäksi Antti Pärnänen ja paikallinen vahvistus Katriona Haughan. Katriona on käynyt Loch Nessillä viimeksi kahdeksanvuotiaana, joten hänet värvätään kokeneena matkanjohtajaksi.
Matkalla on aikaa miettiä Loch Nessin hirviön arvoitusta. Ensimmäiset merkinnät hirviöstä ovat jo 500-luvulta jKr. Tällöin pyhä Columba todisti Ness-joen varrella tapahtumaa, jossa hirviö oli napannut kitaansa uimassa olleen miehen. Munkki manasi hirviön Raamatun avulla takaisin aaltoihin.
Tuoreimpiin havaintoihin Nessiestä kuuluu vuonna 1934 aprillipäivänä otettu kuuluisa Kirurgin valokuva, jota tosin myönnettiin huijaukseksi vuonna 1993. Myös muita havaintoja ja epäselvää liikkuvaa kuvaa hirviöstä on saatu, mutta ei minkäänlaisia fyysisiä todisteita. Skeptikoiden mielestä tämä riittää todistamaan, että Nessietä ei ole olemassa. Hirviöön uskovat taas vetoavat järven syvyyteen ja siihen, ettei sitä ole saatu tutkittua kauttaaltaan.
Perthissä vaihdamme bussia ja jatkamme matkaa kohti Invernessiä, johon saavumme yhden aikaan iltapäivällä. Sen jälkeen on aika nousta päivän kolmanteen bussiin, kohti Loch Nessiä.
Linja-auto lähtee liikkeelle kaasutellen välillä sangen pelottavasti kapealla ja mutkikkaalla tiellä. Hetken matkustamisen jälkeen tie kaartaa kulkemaan vesistön rinnalla. Mietin, onko kyseessä joki vai erittäin kapea järvi, kunnes huomaan tien varrella ensimmäisen Loch Ness -turistipyydyksen. Käännyn katsomaan takaisin vesistöä ja varmistan Katrionalta, että kyseessä on todellakin legendaarinen Loch Ness. Kuullessani myöntävän vastauksen tunnen itseni hieman petetyksi. Myös Antti on hämillään järven kapeudesta.
"Siis tuoko on nyt Loch Ness?"
Yhteensä 39 kilometriä pitkä järvi on kapeimmalta kohdaltaan vain hieman Nivalan Pidisjärveä leveämpi, joten alan ymmärtää, miksi siellä asuvasta hirviöstä on muotoutunut käärmemäisen pitkä ja kapea.
Linja-auto saapuu pieneen kylään, ja ikkunasta näemme, kuinka ohitamme The Loch Ness Monster Exhibition Centren. Ohitamme myös Urquhartin linnan rauniot, ja bussi kaartaa yhä kauemmas ja kauemmas kylästä pysytellen kuitenkin Lochin rannan tienoilla koko ajan.
Kapean tien penger viettää suoraan Lochiin. Sinne päästyämme kaivan kameran esille valmiiksi ikuistamaan Nessien naaman, kunhan se vain näyttäytyy. Katriona ja Antti keskittyvät silmämääräisiin havaintoihin. Hetki kuluu hiljaisuuden vallitessa - ei Nessietä. Päätämme antaa hirviölle hieman aikaa kerätä rohkeutta ja näyttäytyä, joten ajaudumme keskustelemaan siitä.
"Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että Nessie on naispuolinen hirviö, onhan se selvinnyt niin pitkään vedessä", Katriona toteaa.
"Niin, jos siellä olisi myös miespuolinen hirviö, niin olisi niitä sitten varmaan enemmänkin", Antti pohtii.
Tämä on eräs Nessie-faneja jakava väittely. Onko Nessie yliluonnollinen, pitkäikäinen hirviö, joka on jäänyt yksin eristyksiin järveen, vai vielä löytämätön dinosaurusperäinen laji?
Tällä hetkellä näyttää siltä, että tutkimusryhmämme ei saa kiistaan mitään selkoa, sillä Nessie päättää itsepäisesti pysytellä järvensä kätköissä. Kokeilemme siis eri taktiikoita hirviön havaitsemiseksi. Ensimmäisenä taktiikkana on veden pinnan tarkkailu silmä kovana hiljaisuuden vallitessa viiden minuutin ajan. Ei Nessietä.
Seuraavaksi siirrymme taktiikkaan, jossa juteltuamme niitä näitä vilkaisemme sattumalta järvelle. Minä jopa laitan kamerani piiloon, jotta mahdollisuudet nähdä hirviö olisivat mahdollisimman hyvät. Ei Nessietä.
Viimeisenä keinona on koetettava kutsuhuutoa.
"Tännetännetänne! Nessie! Tseh!" Niin suomen- kuin englanninkielinenkin huuto osoittautuvat tuloksettomiksi. Ei Nessietä.
Hämärä alkaa jo hiipiä kohti järven rantoja, ja päätämme julistaa etsintäretkemme tuloksettomaksi. Lisätieto hirviöstä kuitenkin kiinnostaa, ja muistamme kylässä olleen Exhibition Centerin. Sieltä varmasti löytyy vastauksia moniin kysymyksiin.
Drumnadrochitin kylässä kävelemme The Loch Ness Monster Exhibition Centreen, jossa tiskin takana työskentelevä Donald Skinnar tuntuu olevan varsinainen Nessie-tietäjä.
"Olen asunut täällä 24 vuotta ja olen itse nähnyt Nessien kolme kertaa", Skinnar paljastaa meille.
Hän tuntuu olevan täysin vakuuttunut siitä, että järvessä on jotain.
"Totta kai, ja meitä Nessieen uskovia ja sen nähneitä on täällä Ylämailla paljon. Mutta emme sillä tiedolla hirveästi viitsi muille retostella", Skinnar selittää.
Paikallisilla on myös mahdollisuus ottaa tuntumaa Nessien asuinsijoihin heinäkuussa järjestettävän Nessie-uinnin muodossa. Tällöin halukkaat uivat järven poikki. Matkaa kertyy hieman alle puolitoista kilometriä.
"Viime vuonna uimareita oli noin sata ja kaikki selvisivät vastarannalle. Nessie ei vienyt sillä kertaa ketään", Skinnar naurahtaa mutta ei suostu paljastamaan, onko hirviö aikaisemmilla kerroilla vienyt jonkun.
Poistumme keskuksesta hieman viisaampina. Nessiestä on tehty paljon havaintoja niin kaikuluotaimella, kameroilla kuin pelkillä ihmissilmilläkin. Tosin iso osa havainnoista on ehditty teilata huijauksiksi tai harhanäyiksi.
Kuka tietää, ehkä syvällä järven uumenissa elelee pitkäikäinen hirviö. Mutta meille se ei ainakaan tällä kertaa näyttäytynyt.