Ne­pa­lis­sa ke­hi­tys­työ­tä tehnyt Päivi Ahonen puh­dis­taa keuh­ko­jaan Kath­man­dun pö­lyis­tä Yli­kii­min­gis­sä – suur­kau­pun­gin saas­tu­nei­suus su­ret­taa

Nepalissa viettämänsä työputken jälkeen Päivi Ahonen keskittyy väitöskirjatyöhön Oulun yliopistossa.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Kehitystyötä Nepalissa tehnyt Päivi Ahonen on kauhuissaan maan pääkaupungin saastumisesta.

Pääsiäisviikolla Nepalista kehitystyötehtävistä kotiutunut Päivi Ahonen on puhdistanut keuhkojaan pääkaupunki Kathmandun pölyistä lapsuudenmaisemissa Ylikiimingissä. Reilun neljän kuukauden aikana Ahoselle kävi selväksi, miten Kathmandu kärsii saasteista: ilmanlaatu vaatii hengityssuojaimen, joet ovat viemäreitä ja muovijätteet roskaavat kaupungin katuja.

Nepal on ollut Ahosen suosikkimaa vuosikymmeniä. Se on kuin toinen kotimaa. Siksi saastuminen ja välinpitämätön suhtautuminen kismittää ja harmittaa.

Ensimmäisen kerran Ahonen matkusti Kathmanduun kansainväliselle työleirille vuonna 1988. Silloin kaupunki oli aivan jotain muuta.

– Pyöräilin paljon kaupungissa. Nyt se ei tulisi kysymykseenkään. Minua käy sääliksi, koska Kathmandu on viihtyisä ja täynnä historiaa, mutta vuosien saatossa vesien ja ilman laadun huononemiseen ei ole puututtu.

Kathmandu sijaitsee laaksossa, mahtavan Himalajan vuoriston ympäröimänä. Ylempänä vuorilla ilma on puhdasta, mutta ilmansaasteet kerääntyvät alas kaupunkiin, suppiloon.

Kathmandussa YK:n ja edustustojen toimistoissa on ilmanpuhdistimia. Aikaisemmin näin ei ollut, kertoo Ahonen.

– Tilanne on huonontunut dramaattisesti siitä, mitä se oli viimeksi, kun työskentelin Nepalissa vuonna 2009. Nyt vältin ulosmenoa ja jouduin kulkemaan työmatkat taksilla. Ulkona käytin hengityssuojaa kuten muutkin kaupunkilaiset.

Syitä ilmanlaadun heikkenemiseen on monia. Ensinnäkin kaupungin liikenne on kasvanut hurjasti, koska julkinen liikenne on harvaa.

Vuoden 2015 maanjäristys runteli pahoin Kathmandua. Yhä edelleen kaupungissa korjataan romahtaneita teitä ja rakennuksia, mikä nostattaa ilmaan rakennuspölyä. Jälleenrakentamiseen tarvittavia tiiliä poltetaan kaupungin läheisyydessä, mikä omalta osaltaan heikentää ilmanlaatua.

– Davosin Talousfoorumin tekemien tilastojen mukaan Kathmandun ilmanlaatu on erittäin huonoa. Nepal on useissa ilmanlaatua mittaavissa tilastoissa maailman heikoimpien maiden listalla.

Kännykässään Ahosella on rankkoja kuvia viime matkalta. Hyvän hotellin vieressä on kaatopaikka, jossa lehmät ja siat tonkivat roskakasoja. Toisessa kuvassa roskaläjä kasvaa koulun takapihalla.

Kun muualla maailmassa muovisaarekkeet kelluvat merissä tappaen kaloja ja valaita, Nepalissa roskat ovat silmien edessä kaduilla, vertaa Ahonen.

– Niukkavetisiin jokiin heitetään kaikki mahdollinen. Joet ovat lähes viemäreitä, ne löyhkäävät ja joista virtaa koko ajan vähemmän vettä ilmastonmuutoksen seurauksena.

Ahonen on työskennellyt kehitysyhteisyötehtävissä Nepalissa kahteen otteeseen puolitoista vuotta ja ollut Kepan ohjelmavastaava Suomesta käsin muun muassa Indonesian, Intian ja Thaimaan kansalaisjärjestöjen välisissä yhteistyöhankkeissa. Erilaista kehitysyhteistyötä hän on tehnyt 27 vuotta. Viimeisimmät hankkeet ovat olleet koulutusvientiin.

Suomen kehitysapu Nepaliin liittyy usein opetukseen sekä puhtaaseen veteen ja vessojen rakentamiseen maaseudulla.

Ahosen viimeisin työrupeama Kathmandussa liittyi opinto-ohjauksen kehittämiseen Nepalissa, maassa, jossa opinto-ohjausta ei tunneta.

Työssään Ahonen vieraili kouluissa ja tapasi opettajia sekä peruskouluikäisiä nuoria.

– Opetuksessa otetaan esille saastuminen ja oppilaat miettivät, mitä sen eteen voisi tehdä. Harmittaa, etten omassa työssäni voinut puuttua ongelmaan sen syvemmin.

Saastumisesta huolimatta Nepal vetää yhä puoleensa, mutta vapaa-ajan matka ei Ahosta huonon ilman takia juuri houkuttele. Jos töihin pyydetään, se on eri asia.

Bhutanin kuningaskunta on Ahosen toinen intohimo. Bhutan on myös Oulun yliopistoon tekeillä olevan Ahosen väitöskirjan aihe. Työssään Ahonen selvittää maan kestävän kehityksen filosofiaa.

Bhutan on Nepalin vastakohta: luontoa ja omaa kulttuuria kunnioitetaan, turismia ja ulkomaisia vaikutteita rajoitetaan.

– Pitkän uran jälkeen löysin maan, jonka arvomaailmasta meillä on paljon opittavaa. Talouskasvu ei ole Bhutanissa tärkein tavoite, vaan virallinen kehitystavoite on bruttokansanonnellisuus. Ihmisten ja luonnon hyvinvointia tuetaan, alueen historiaa ja perinnettä arvostetaan ja vahva yhteisöllisyys tuo hyvinvointia ilman jatkuvaa kulutuksen ja talouskasvun tarvetta.