Maan pääkaupungin Kathmandun Durbarin aukio on poikkeuksellisen hiljainen, sillä turistit pysyttelevät mieluusti kaukana kaupungista, joka tuntuu olevan motissa. Ainakaan Kathmandun laaksosta ei pääse liikkumaan muualle maahan ilman armeijan saattuetta tai lentokonetta. Ilmapiiri on jännittynyt ja pelokas, eikä uutisia Kathmandun ulkopuolelta juurikaan saada.
Ram nojailee temppelin rappusiin ja odottelee niitä muutamia vuorikiipeilijöitä, joita maan poliittinen tilanne ei näytä häiritsevän ja jotka suhauttavat Himalajan vuorille helikopterilla. Ehkä hän onnistuu liimautumaan yhden kiipeilijän kylkeen esittelemään lapsijumalatar Kumarin temppeliä, ja hankkimaan näin muutaman lantin.
"Minä kannatan kuningasta", sanoo Ram, kun häneltä kysyy, kenelle valta Nepalissa kuuluu.
"Mehän kokeilimme jo demokratiaa, eikä se täällä toimi", mies vakuuttaa.
Hän viittaa näin kahdentoista vuoden demokratiakokeiluun, jonka aikana maan hallitukset olivat korruptoituneita ja riitaisia. Ihmisoikeudet olivat silti jossain määrin kunniassaan.
Toimi demokratia tai ei, on Nepal viimeisen muutaman kuukauden aikana syöksynyt kurimukseen, josta on vaikea nousta. Kuningasta tukeva armeija partioi kaduilla ja kylissä. Poliittisia aktivisteja on pantu arestiin ja vankilaan, samoin kuningasta kritisoivia toimittajia.
Kansa puristuksessa
Nepalin kuninkaan mukaan käynnissä on "terrorismin vastainen sota", jossa maolainen sissiliike kitketään voimakeinoin. Demokratian puolustajien mielestä kyseessä taas on häikäilemätön vallanriisto, jonka seurauksena Nepalista tulee jälleen autoritaarinen valtio, riippumatta siitä kuka lopulta hallitsee, maolaiset vai kuningas.
Maolaiset ovat levittäytyneet tällä hetkellä valtaosaan Nepalia. "Terrorismin vastainen sota" on saanut Nepalissa muodon, jossa kyläläiset käyvät toistensa kimppuun. Viimeisimmässä yhteenotossa kuoli YK:n mukaan kymmenen täysin ulkopuolista ihmistä, joita maolaiset pitivät armeijan kätyreinä. Nuorin uhreista oli 14-vuotias.
Nepalin armeija on ottanut käsikassarakseen sen osan maaseutuväestöstä, joka on kyllästynyt maolaisten pakkovärväyksiin ja rahankeruuseen. Ja maolaiset vastaavat iskuihin iskuilla.
Teraissa, Nepalin eteläosissa lähellä Intian rajaa, rauhaa janoavat ihmiset pakenevat rajan yli Intiaan tai pyrkivät Kathmandun laaksoon. YK arvioi, että pelkästään maan sisäisiä pakolaisia on 100 000-200 000.
"Me vuokrasimme tuosta viereisestä talosta huoneen ja yritämme saada vuokrarahat kokoon myymällä vihanneksia", kertoo herra Suwantisharma, joka saapui etelästä Kathmanduun vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa.
Suwantisharma on ammatiltaan puuseppä, mutta nyt torikauppa on perheen ainoa elinkeino, ja vihannesten pilaantuminen sen suurin uhka.