"Aika ronskisti sanottu", naurahtaa Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin bioteknologiaohjelman ohjelmapäällikkö Maritta Perälä-Heape pohdiskeluille siitä, josko bioteknologiasta olisi Oulun uudeksi tukijalaksi.
Pohjois-Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksessa teknologia-asiantuntijana työskentelevä Perälä-Heape aloitti syyskuun alussa Tekesin NeoBion ohjelmapäällikkönä aiemmin ohjelmasta vastanneen Riikka Heikinheimon siirryttyä Tekesin tutkimusrahoituksesta vastaavaksi johtajaksi.
Ennen puolentoista vuoden pestiään TE-keskuksen teknologia-asiantuntijana Perälä-Heape on ennättänyt kerätä kannuksia bioteknologian alalta sekä akateemisena tutkijana että yrityselämästä. Ulkomaankokemusta hänelle on kertynyt Bordeaux'n yliopistosta, jossa hän osallistui aids-lääkkeen kehittämiseen.
"Alueelta tulevan ohjelmapäällikön avulla ohjelmiin saadaan paremmin alueellista näkökulmaa, koska hän tuntee alueen bioyrittäjät ja kehittämishankkeet. Hän myös voi helpommin verkottaa hyvää oululaista bio-osaamista valtakunnallisiin hankkeisiin", Perälä-Heape arvioi.
"Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alueen asiantuntija voisi viedä keskimääräistä huonompia hankkeita rahoitettavaksi. Rahoitettavien hankkeiden pitää olla kilpailukykyisiä valtakunnallisesti."
Uusia työkaluja
Maritta Perälä-Heapen mukaan biotekniikan tutkimus on vasta viime vuosina tuonut uusia ja entistä tehokkaampia työkaluja soveltavaan tutkimukseen, joten biotekniikan tuotteistaminen on Suomessa vielä aluillaan. Hän viittaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan selvitykseen, jonka mukaan bioteollisuudesta ei ainakaan vuosikymmenessä tule nykyisiin vahvoihin aloihin verrattavaa toimialaa.
"On todennäköistä, että Suomen talouden uusi kasvuveturi perustuu johonkin olemassa olevan ja uuden teollisuuden yhdistelmään. Tässä biotekniikalla voi olla merkittävä osa. Esimerkiksi Oulun vahvuus voisi löytyä bioteknologian sekä tieto- ja elektroniikkateollisuuden yhdistämisestä."
Tekes suuntaa biotekniikkatutkimukseen tätä nykyä vajaat 40 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä puolet kohdentuu Uudellemaalle ja vain kymmenisen prosenttia Pohjois-Pohjanmaalle. Pohjois-Pohjanmaata vankemmin biotekniikkarahoitusta on herunut esimerkiksi Pohjois-Savoon ja Varsinais-Suomeen.
"Kuopiossa ja Turussa on huolehdittu hyvin bioalan tutkimusympäristöstä ja tukielementeistä, ja näissä paikoissa on pitkät perinteet linkistä tutkimustyön ja yritysmaailman välillä", ohjelmapäällikkö arvioi.
"Haluaisinkin rohkaista oululaisia tutkimusryhmiä tekemään enemmän yhteistyötä muiden biokaupunkien yritysten kanssa."
Lisäksi hän näkisi Oulun alueella mielellään biotekniikan soveltavan tutkimuskeskuksen. Tällaista on ehdottanut aiemmin myös Bioforumin ohjelmajohtaja Pirkko Suhonen.
Bioforum on Oulun seudun osaamiskeskuksen alainen hanke, joka tähtää biotekniikan alan yritysten synnyttämiseen ja soveltavan tutkimuksen lisäämiseen. Perälä-Heapen mukaan Bioforumin kaltainen hanke on tärkeä, sillä siinä pyritään etsimään ja kasaamaan "alueen keihäänkärkiä".
Oulun seudulla riittää bioteknologialle hedelmällistä maaperää, Perälä-Heape luottaa. Esimerkkinä hän mainitsee siemenperunaosaamisen, jonka voi hienommin sanoa kuuluvan agrobioteknologiaan.
Yllättävänkin tuttua
Bioteknologiaa on sovellettu jo tuhansia vuosia esimerkiksi käyttämällä hiivoja ja homeita ruokien ja juomien - vaikkapa juustojen, leipien ja oluen - valmistuksessa, Perälä-Heape muistuttaa. Kotitalouksien käyttöön on opittu valjastamaan myös entsyymejä, joiden avulla esimerkiksi pyykkiä voidaan pestä alhaisissa lämpötiloissa ja ilman ympäristöä kuormittavaa fosfaattia.
Iso osa modernin bioteknologian sovelluksista löytyy terveydenhuollosta. Bioteknologian avulla yritetään löytää uudenlaisia hoitoja erityisesti syövän ja monien vaikeiden sairauksien parantamiseen sekä kehittää entistä tehokkaampia lääkkeitä ja rokotteita.
Maataloudessa bioteknologian hyödyntämistä tutkitaan. Maailmalla pyritään muun muassa tuottamaan satoisampia ja ravintosisällöltään rikkaampia kasvilajikkeita.