Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus on lykkäämässä merkittävät tieinvestoinnit hamaan tulevaisuuteen. Tämä on kova takaisku Oulun seudulle ja koko Pohjois-Suomelle, jonka elinkeinoelämän kehittymisen edellytys on toimiva liikenneväylästö.
Mikäli liikenne ei pelaa, vaara on, että osaaminen alueelta siirtyy muualle. Hallitus elättelee toiveissaan digitalisaation vähentävän tieliikenteen tarvetta niin paljon, ettei nelostien parannustöitä tarvitsisi tehdä. Digitalisaation varaan laskeminen on puhdasta toiveajattelua, pään panemista pensaaseen. Liikennemäärät ovat päinvastoin kasvussa.
Pohjois-Suomessa on jo vuosia odotettu koko valtakunnan tärkeimpiin päätieyhteyksiin kuuluvan nelostien parantamista Oulun ja Kemin välillä. Tie on kapea, pahasti ruuhkautunut ja vaarallinen. Siitä on jo tullut jarru teollisuuden kasvulle.
Alueen teollisuus ja kunnat sekä tavalliset tienkäyttäjät ovat vedonneet päättäjiin nelostien kohentamiseksi, varsinkin sen pahimpien tukkoisten osuuksien avaamiseksi. Näihin päiviin saakka ymmärrystä on löytynyt mutta ei rahaa tien korjaamiseen.
Nyt näyttää siltä, ettei nykyhallitukselta löydy edes ymmärrystä. Nelostien parantamisen panemista hyllylle perustellaan halulla selvittää ensin digitalisaation vaikutusta liikenteeseen.
Perustelu ontuu pahemman kerran. Vaikka digitalisaatio joskus tulevaisuudessa vähentäisi liikennettä joltain osin, liikennemäärät jatkavat vääjäämätöntä kasvuaan. Niin suurta ihmettä digitalisaatio ei nähtävissä olevassa tulevaisuudessa saa aikaan, että se poistaisi tarpeen nelostien parantamiselta.
Valtion rahapula on tunnettu tosiasia, mutta rahojen hankkimiseen on olemassa muitakin keinoja kuin suora budjettirahoitus. Nykyinen ulkoministeri Timo Soini (ps.) vaati joitakin vuosia sitten työeläkerahojen sijoittamista liikenneverkkoon. Mihin lie tämä idea unohtunut?
Suurta tuottoa liikenneinvestoinneista ei ole ulos mitattavissa, mutta niin kauan kuin valtio pystyy pystyssä, tuotto on varmalla pohjalla.
Helsingin ja Lahden välinen moottoritie rakennettiin aikoinaan yksityisellä rahoituksella. Valtio maksoi viulut vähitellen. Jos nelostietä parannettaisiin vielä elinkaarimallia käyttäen rakentajan vastatessa tulevasta kunnossapidosta, kaupan päälle saataisiin parempi takuu hyvästä laadusta.
Tien rakentaminen on tunnetusti kallista lystiä, mutta kansantalouden kannalta vielä kalliimmaksi tulee, jos liikenne ei toimi huonon tieverkon vuoksi.
Teollisuuden kehitys on kytköksissä hyvään infrastruktuuriin, jossa liikenneyhteydet tieverkkoineen ovat avainasemassa. Sitä suuremmat kustannussäästöt saavutetaan, mitä sujuvampaa liikenne on.
Kunnollisesta tieverkosta höytyvät niin teollisuus kuin yksityiset kansalaiset. Teollisuudelle nopeus merkitsee tuloja. Kansalaisille joustava kulkeminen mahdollistaa työssäkäynnin pidempienkin matkojen päässä.