Ne­los­tie imee poh­joi­sen tu­ris­te­ja

Epävakaisesta kesäkuusta huolimatta Lapin valtaväylällä nelostiellä on riittänyt kulkijaa. Aurinkoinen heinäkuu on saanut matkailijoita siksi paljon liikkeelle, että monissa nelostien turistirysissä Ylä-Lapissa puhutaan jo hyvästä kesästä.

Muistoja Pohjolasta. Zippi ja Suhaus -turistirysässä pyydystetään matkailijoita jo toisessa polvessa. Kaarina Viitamäki-Engelberg on miehensä Jarin kanssa pitänyt paikkaa viisi vuotta.
Muistoja Pohjolasta. Zippi ja Suhaus -turistirysässä pyydystetään matkailijoita jo toisessa polvessa. Kaarina Viitamäki-Engelberg on miehensä Jarin kanssa pitänyt paikkaa viisi vuotta.
Kuva: Kari Alaluusua

Epävakaisesta kesäkuusta huolimatta Lapin valtaväylällä nelostiellä on riittänyt kulkijaa. Aurinkoinen heinäkuu on saanut matkailijoita siksi paljon liikkeelle, että monissa nelostien turistirysissä Ylä-Lapissa puhutaan jo hyvästä kesästä.

"Kesä on ollut oikein vilkas. Tällä samalla paikalla on vierekkäin kaksi matkailuyrittäjää, mutta meille molemmille on riittänyt asiakkaita", Kaarina Viitamäki-Engelberg vakuuttaa. Hän omistaa miehensä Jari Engelbergin kanssa Zippi ja Suhaus -nimisen turistipyydyksen Porttipahdan rannalla Sodankylän pohjoisosassa.

"Tänä kesänä tien päällä on ollut runsaasti ulkomaalaisia, varsinkin hollantilaisia asuntoautoineen. Sen sijaan busseja on näkynyt tavallista vähemmän", Kaarina kertoo.

Kaupaksi käyvät etenkin paikan erikoisherkut hillaletut. Monet paikan tuntevat bussikuskit tilaavat letut jo etukäteen, jotta kyydittävät pääsevät herkuttelemaan heti. Se ei ole ihme, sillä paikan erikoisletun päälle tulee kermavaahtoa ja runsaasti Lapin hillaa.

Zippi ja Suhaus on Kaarinan vanhempien 17 vuotta sitten perustama yritys, jolloin myös paikan erikoinen nimi keksittiin. Tytär on pitänyt paikkaa viisi vuotta. Yrittäjäparilla on talvisin myyntipaikka Levillä.

Myössäjärven Karhunpesäkivellä Ivalon ja Inarin välillä hyvä heinäkuu on nostanut matkailijavirran lähes vuoden takaiselle tasolle. Viime vuonna Karhutuvalla pysähtyi noin 150 000 kulkijaa.

Paikan omistaja Tapio Hietala kehaiseekin, että kohde on Napapiirin pohjoispuolisista suosituin.

Karhunpesäkivi on ontto siirtolohkare, joka jääkauden jälkeen jäi ylösalaisin korkealle vaaran rinteeseen. Kivelle johtavat halkaistuista keloista tehdyt portaat. Tarina kertoo, että ontto kivi olisi ollut karhujen talvipesä.

Karhutuvan vetonaula on Otto-nalle, joka jutustelee kaikille lähelleen tuleville vieraille. Paikan edessä liehuu 16 maan liput, ja yhtä monta kieltä Otto osaa.

Parhaillaan nallen ympärillä pyörii norjalaispoika, jolle Otto puhelee pojan äidinkielellä.

"Norjan kieli on vielä opettelussa", Tapio Hietala naureskelee ja peittelee pientä mikrofonia, jonka välityksellä nalle saa äänensä.



Potenssijauhetta Kaamasen mutkasta


"Paljon niitä liikkuu mutta vähän pysähtyy", Kaamasessa matkamuistomarkettiaan pitävä Jouni Nuorgam muotoilee vastauksena. Hän on huomannut, että tänä kesänä ihmisillä on lomallaan selvästi vähemmän rahaa kuin ennen. Bensiini ja diesel lohkaisevat lomakassaan entistä suuremman loven.

Jounin havaintojen mukaan tiellä liikkuu tänä kesänä turisteja huomattavan runsaasti idän uusista EU-maista.

"Suomalaisia pysähtyy vähemmän. He ilmeisesti matkustavat Baltian maissa ja Puolassa eivätkä ehdi Lappiin."

Toki porukkaa pysähtyy myös Kaamasen mutkassa, mutta Jouni muistelee mielellään aikoja, kun Berliinin muuri murtui ja itäsaksalaiset vyöryivät sankoin joukoin busseillaan Nordkappiin.

"Silloin oli nelostiellä vilskettä. Käsityöt ja porontaljat kävivät kaupaksi aivan toiseen tahtiin kuin nyt", hän sanoo.

Maankuulun Kaamasen turistimarketista teki 1980-luvun puolivälissä Junnu Vainio, joka riimitteli Syksyn Sävel -kilpailuun rallin Nuorgamin Jounista ja tämän potenssijauheesta.

"Se oli kova juttu, turistit pysähtyivät tähän järjestään. Tosin kohta samaa jauhetta oli myynnissä kaikissa kioskeissa. Jaa, että menekkituotteet nyt - postimerkit ja tarrat", mies velmuilee.

Nuorgamin Jounin matkamuistomyymälä on ollut paikallaan jo 30 vuotta. Mies aikoo jatkaa niin kauan kuin vain jaksaa - ja vielä vähän pitempäänkin.

"Ei poromiehen eläkkeellä elä", hän sanoo.

Ilmoita asiavirheestä