Näyttelijä Liisa Toivosen kodissa Pikisaaressa ei pelkästään tuoksu joulu. Koko keittiö, koti ja koko nainen ovat pelkkää joulua.
Varoituksen sana on välttämätön: Joulukammoiset älkööt vaivautuko, sen enempää Liisa Toivosen kotiin kuin lukemaan tätä juttua. Aiheena on vain ja ainoastaan joulu.
Pöydällä on pinossa kymmeniä joulukirjoja, keittiön nurkassa nojailee pitkä rivi sukaattirasioita, joululevyjä on lukemattomia, ja itsetehtyjä jouluvihkoja pyörii siellä täällä.
Kaikista suloisin on jouluohjelma, Liisa Toivosen edesmenneen äidin käsinkirjoittama vihkonen, jossa ovat äidin parhaat reseptit ja selkeät jouluohjeet, kuinka toimia aatonaattona ja aattona.
"Kun vietimme ensimmäistä joulua Fannin ollessa pieni, äiti kirjoitti minulle nämä ohjeet evästykseksi maailmalle. Vähän samaan tapaan, kuin isä toi minulle nahkapussukan, jossa oli vasara ja nauloja."
Ohjeiden mukaan jouluaatonaattona kannattaa siis keittää punajuuret ja porkkanat sekä lihaliemi, ruskistaa jauheliha lihapiirakoihin, kiehauttaa siihen riisipuuro, ja keittää luumukiisseli. Jouluaattona ennättää hyvin laittaa piirakkataikinan ja kalkkunan, leikata rosollin, vatkata kerman kiisseliin ja monta muuta asiaa.
"Minäkin haluan tehdä sen kaiken itse!", Liisa Toivonen parahtaa. Vaikka se tarkoittaa aaton vastaisen yön valvomista, ja viime hetken stressiä. "Minä nautin siitä."
"Viime jouluaattona menin aamulla kuudelta saunaan valvottuani koko yön. Minkä suloisen rauhan siellä koinkaan. Siitä alkoi joulu", Toivonen muistelee.
Perheen joulupöytään istahtavat yleensä Liisan Martti-puolison ja Fanni-tyttären lisäksi anoppi, appiukko ja Martin Heikki-veli. Jouluateria nautitaan hitaasti nautiskellen, laji kerrallaan.
Isän kanssa Liisa kävi kävelyllä Mustikkasuontiellä Helsingin Vartiokylässä. Lumi narskui jalkojen alla ja isä piti tytärtään kädestä kiinni. Isän lammasturkin vuori
kurkisti veikeästi joka askeleella, ja tytär koki vertaansa vailla olevan turvallisuuden tunteen.
Toivonen puhuisi tuntikaupalla pelkästään erilaisista pipareista. Miten ihania ovat wanhan ajan piparit, Ainolan inkivääripiparkakut, sota-ajan piparit ja hunajaiset Lukkarin Liisan piparit. Puhumattakaan Hildegardin hermo- ja älypipareista!
Pipareiden lisäksi hän on hurahtanut muun muassa saksalaisiin hunajakakkuihin, joita sanotaan myös elämänleiväksi.
Jouluun kuuluvat myös hedelmä- ja taatelikakut. Ruokapuolelta mainittakoon isä-Mitron jogurttilammas, tietenkin itsetekoisten lanttu- ja porkkanalaatikoiden kera. "Toki minä saatan viimeisinä päivinä väsyä, mutta heti joulupäivällisen jälkeen on lupa lukea, katsoa elokuvia, pötkötellä vierekkäin ja vain jutella."
"Pipareiden paljous ei ole pieninkään ongelma. Syömme ne!"
Fanni nauraa äidin jouluinnostukselle, ja painuu kirjastoon lukemaan. Toivonen paljastaa, että joutuu jonkin verran rajoittamaan joululaulujen kuuntelua, varsinkin marraskuun puolella, ihan perherauhan vuoksi.
"Joulun valmistelu ei ole stressaavaa, vaan syvästi rentouttavaa ja hoitavaa. Kun teen pipareita, ja kuuntelen samalla joululauluja ja välillä vain hiljaisuutta, on kyse meditaatiosta."
"Saan olla omissa ajatuksissani, pysähtyä. Ei tätä pimeyttä muuten edes kestäisi."
Mysi Lahtisen joulukirja oli Toivoselle aikanaan varsinainen ahaa-elämys.
Vaikka hän on vuosia koonnut joululahjat, kortin saajat ja kaikki käyttämänsä reseptit jouluvihkoihin, on hän tehnyt sen Mysin ohjeiden mukaan järjestelmällisesti vuodesta 2003 saakka.
Sinisellä kynällä on ympäröity somasti sana perinne tärkeimpien ohjeiden viereen.
Fannilla ei varmasti tule koko elämänsä aikana olemaan puutetta jouluresepteistä.