Nel­jän­kym­pin kriisi voi py­säyt­tää: "Tätä ora­van­pyö­rää­kö lop­pu­elä­mä on?" – tutkija pitää pyö­rei­siin vuosiin liit­ty­viä krii­se­jä myyt­ti­nä

Tutkimusjohtaja Katja Kokko Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksesta pitää pyöreisiin ikävuosiin liittyviä kriisejä lähtökohtaisesti myyttinä.

Nelikymppisenä moni pysähtyy miettimään tehtyjä ja tulevia elämänvalintoja.
Nelikymppisenä moni pysähtyy miettimään tehtyjä ja tulevia elämänvalintoja.
Kuva: Jussi Leinonen

"Koin neljänkympin kriisi vahvasti. Tätä oravanpyörääkö se loppuelämä olisi? Ostin yrityksen ja sanoin hyväpalkkaisesta työstä itseni irti. Päivääkään en ole katunut."

Näin vastaa Kaleva.fi:n lukija kysymykseen neljänkympin kriisistä. Moni kertoo välttäneensä neljänkympin kipuilut täysin, kun taas toisilla rajapyykki on ajanut isoihinkin elämänmuutoksiin.

"Vuonna, jolloin täytin 40, vaihdoin työtä ja aloitin esimiesurani, erosin puolisostani ja leikkautin likinäköiset silmäni. Alkoi elämäni paras vuosikymmen."

Pyöreisiin vuosikymmeniin liittyvistä ikäkriiseistä puhuttaessa korostuvat usein kolmenkympin- ja viidenkympin kriisit, mutta moni pitää neljänkympin kriisiä todellisuudessa pysäyttävämpänä elämän taitekohtana.

"Valintojen mereen joutuu, kun elämännälkä on suuri ja moni asia kiinnostaa. Mitkä ovet suljen avaamalla tämän oven? Mistä jään paitsi, mikäli en hanki jälkikasvua? Onko lisääntymisvietti ihmisen suurin vietti? Onko lisääntyminen itsekästä? Menenkö liiaksi uran ehdoilla?"

Tutkija: Ei ikä kriisiä selitä

Tutkimusjohtaja Katja Kokko Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksesta pitää pyöreisiin ikävuosiin liittyviä kriisejä lähtökohtaisesti myyttinä. Hän ei tunnista neljänkympin kriisiä sen enempää kuin kolmen- tai viidenkympin kriisiäkään.

– Ei ikä kriisiä selitä, enkä usko esimerkiksi sitä, että kriisin kokemus kuuluu keski-ikään, Kokko sanoo.

Kokko johtaa 1960-luvulla aloitettua Lapsesta aikuiseksi -tutkimusta. Siinä on seurattu samoja vuonna 1959 syntyneitä lapsia keski-ikään saakka.

Kokon mukaan ihminen usein pohtii elämänvalintojaan jossain elämänvaiheessa, mutta ikään hän ei lähtisi sitä yhdistämään. Myös kriisin käsitettä hän pitää pulmallisena ja negatiivisesti sävyttyneenä. Mieluummin hän puhuisi elämän uudelleen arvioinnin ja pohdinnan vaiheesta.

– Epäedulliset elämäntavat ja sen seuraukset alkavat jossain vaiheessa näkyä. Nelikymppisenä kasvaa myös todennäköisyys sille, että ihminen menettää läheisiään. Tai sitten voi tulla tyhjän pesän syndrooma, kun lapset lähtevät kotoa.

Koulutuksen ja työuran valinnat saavat kipuilemaan

"Juuri 40-ikä on se taitekohta, jolloin vielä ehtii tehdä muitakin suunnitelmia. 35-vuotiaana sitä oli kaikkeen liian nuori ja kohta sitä on jo kaikkeen liian vanha. Nelikymppisenä ei kannattaisi jäädä vielä paikalleen sillä työikää on jäljellä vielä 25-vuotta. Kuitenkin päällimmäinen huoli on rahojen riittävyys."

Katja Kokon mukaan ikähaarukka elämän pohdintavaiheelle on suuri, koska nykyään elämäntapahtumissa ja siirtymissä on suurta vaihtelua. Siinä missä osa nelikymppisistä voi olla jo isovanhempia, toiset ovat juuri saattaneet saada oman lapsen.

Kokko kertoo Noora Rintaluoman tekemästä gradusta, jossa on selvitetty kriisin kokeneilta 42-vuotiailta kipuilun syitä.

22 prosenttia kriisin kokeneista tutkittavista kertoo kriisien johtuneen koulutukseen ja työuraan liittyvistä pohdinnoista. 15 prosenttia pohti omia aikaansaannoksiaan ja tulevaisuutta. Kymmentä prosenttia puolestaan mietitytti oma fyysinen kunto ja terveys.

Tukea ikätovereista

"Nyt 37-vuotiaana fiilis on lähinnä se, että 30-kriisiä ei ollut ollenkaan, mutta nelikymppis kriisi tuli hieman etuajassa. Lohduttavaa on se, että samassa ikähaarukassa olevat kaverit pohdiskelevat hyvin samanlaisia asioita, yhtymäkohtia löytyy paljon."

Katja Kokko uskoo, että kokemus erilaisten kriisien yleistymisestä voi johtua siitä, että nykyään raportoidaan rohkeammin mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista.

– Se voi antaa käsityksen, että kriisit ovat lisääntyneet, vaikka kyse voikin olla vain avoimemmasta keskustelukulttuurista.

"Enpä oo ikäkriisejä kokenut, en edes 50 kriisiä. Muita kriisejä kyllä. Jokainen vanhenee aivan varmasti, joten miksi pitäis olla ikäkriisiherkkä. Elämää se vain on."

Kursiivilla olevat tekstit ovat lukijoiden kommentteja.