Oletko koskaan pohtinut, minkälainen siitepölyvuosi oli 1979?
Nyt tämä ja monia muitakin asioita on kaikkien selvitettävissä, kun Turun yliopiston aerobiologian yksikkö on muuttanut vuosina 1974‒2013 keräämänsä siitepölytiedon avoimeksi dataksi. Tutkimusdata on tiedeyhteisön vapaassa käytössä, ja sitä voi hyödyntää myös kaupallisesti.
Data on saatavilla sveitsiläisestä Zenodo-nettiarkistosta.
– Tieto on csv-tiedostomuodossa (joka on tuotavissa esim. Excel-ohjelmaan). Siellä on vuorokausikeskiarvot kaikista niistä siitepölyistä, joita ilmassa on päivittäin ollut, kertoo Turun yliopiston aerobiologian yksikön johtaja Annika Saarto.
Nyt avattu data on kerätty Turun keräyspisteestä, jossa on Saarron mukaan viimeisten vuosikymmenten ajan tehty ympärivuotista siitepölyseurantaa.
Lähes kaikki tunnistetaan
Aiemmassa siitepölytiedotuksessa yksikkö on kertonut viiden eri siitepölyn pitoisuuksista, mutta nyt julkistettu data sisältää miltei kaiken muunkin siitepölyn, jota keräyspisteestä on löydetty.
– Lähes kaikki kyetään tunnistamaan, Saarto kertoo.
Turkulaiset odottavat, että siitepölydataa käyttäisivät ainakin muut tutkijat.
– Datasarja on siinä mielessä huikea, että koska se on ajallisesti noinkin pitkä, siitä pystyy näkemään trendejä.
Siitepölystä on hyötyä esimerkiksi ilmastonmuutostutkimuksessa. Tiedossa on esimerkiksi, että näytteenottojaksolla koivun siitepölykausi on aikaistunut ja -määrät lisääntyneet. Kaupallisista toimijoista ainakin lääkeyhtiöt tarvitsevat tietoa siitepölymääristä kehittäessään allergialääkkeitä.
Käytetty aiemmin tiedotuksessa
Turussa dataa on käytetty aiemmin lähinnä siitepölytiedotuksessa.
– Olemme uteliaita sen suhteen, mihin sitä voisi käyttää, Saarto selvittää.
Hänen mukaansa uusia oivalluksia voisi tulla esimerkiksi yhdistämällä siitepölydataa muuhun tietoon.
– Jos miettii vaikkapa allergiaoireita, lämpötiloja sekä katupölyä, varmasti yhdistely tuottaisi vielä tarkempaa tietoa siitä, mille ihmiset keväisin altistuvat. Ja jos on tietoa esimerkiksi runsaista lääkärikäynneistä johonkin tiettyyn aikaan, voisi miettiä aiheuttaako sen vain siitepöly, vai siitepöly ja muut tekijät yhdessä. Itseäni kiehtoisi tietää, voiko tällaista kvantitatiivista dataa yhdistää kvalitatiiviseen.
Neljänkymmenen vuoden aikasarja ei vie kovalevyltä paljonkaan tilaa, sillä tyypillinen vuosidata on Saarron mukaan kooltaan vain joitakin kymmeniä kilobittejä.
Yksikön keräämiä aikasarjoja on aiemmin käytetty muun muassa Ilmatieteen laitoksen, Turun yliopiston ja European Aeroallergy Network -verkoston yhteistyönä kehittämissä eri siitepölytyyppien leviämismalleissa. Aiemmin tänä vuonna aerobiologian yksikkö ja
Ilmatieteen laitos avasivat Tekesin rahoittamassa yhteishankkeessa Norkko-siitepölytiedotuspalvelun, joka tuottaa maailman tarkimpia siitepölyennusteita.
Siitepölydata on merkitty lisenssillä, jolla sitä voi vapaasti katsella, jakaa, muokata, levittää ja käyttää kaupallisesti, kunhan mainitsee datan tekijän nimen.