Hikinen höyry enää leijailee lavalla vahvistinpinojen välissä. Deep Purple on juuri lopettanut hevimöykkänsä helmikuun illassa. Lähes 50-vuotiaan bändilegendan esittämät vanhat rockklassikot ja uudet sävellykset ovat levittäytyneet yli neljän tuhannen eri-ikäisen kuulijan keskuuteen.
Jähmeinä tyyppeinä pidetyt pohjoispohjalaiset ovat hylänneet kaamosretriittinsä ja äityneet laulamaan mukana Smoke On The Wateria. Aikamoinen temppu miltä tahansa esiintyjältä hämärään vuodenaikaan.
Vaikka soitto on rullannut, kaikki ei ole ihan niin kuin olla pitää. Konsertti on järjestetty aivan muussa kuin asianmukaisessa tilassa, Ouluhallissa.
Lentävän lautasen muotoinen tila on maailman paras paikka vauhdittomaan kolmiloikkaan, ratajuoksuun ja kopin nappaamiseen pesäpalloräpylään, mutta ei musiikin kuuntelemiseen.
Ouluhallissa äänentoisto kuulostaa niin kunnolliselta kuin nykyaikaisilla laitteilla pyöreään tilaan voidaan saada.
Tarjoilupisteet palvelevat jouhevasti. Yleisö käyttäytyy ystävällisesti vaaroista huolimatta.
Kävellessä joutuu varomaan, ettei jalkaterä osu hallin lattialle urheilupinnan suojaksi levitettyjen vuokrapeitteiden saumoihin. Muutama tekee puolikkaan kuperkeikan kun ei huomaa tollottaa talvikenkiinsä.
Ulosmenosta muodostuu mahtava eri suuntiin vellova ihmisvartaloiden ristiaallokko konsertin päätyttyä. Vaatenaulakoiden rivistö on jouduttu sijoittamaan hankalasti pääväylän tukkeeksi.
Tunkkaisessa puristuksessa monen hermo kiristyy ja jättää ikävän jälkimaun, vaikka ilta on onnistunut.
Kyse on lopulta pienistä haittatekijöistä. Silti on vaikea uskoa, että 2010-luvun Oulussa suuri rockesitys joudutaan järjestämään Kekkosen ajan maatalousnäyttelyä vastaavissa olosuhteissa. Vain vuotuisista maitomääristään ylistetty palkintonauta puuttuu kuivikkeineen hallin lattialta.
Deep Purplen Ouluun tuonut brittiläinen manageri Scott Lavender kehuu onnistuneen keikan jälkeen, että Oulussa on olemassa kaikki tarvittava maailmanluokan show´lle.
Tarjolla on innostunut yleisö, toimivat markkinointikanavat ja ammattitaitoinen paikallinen järjestäjä. Muuten mallikkaasta yhtälöstä puuttuu yksi oleellinen tekijä. Konserttisali.
Manageri kertoo etsineensä Purplelle kuukausikaupalla kunnollista esiintymistilaa Oulusta. Turhaan. Kun Limingantullin Teatria purkumoukaroitiin kumoon, Oulusta hävisi maailmanluokan bändejä ja yleisöä houkutteleva paikka. Köyhä tilanne harmittaa sekä maailmanluokan bändejä että yleisöä.
Purplen on pitänyt tuoda Ouluhalliin omasta takaa rekkakuormallinen sellaista tuotantovälineistöä, joka muualla kuuluu vakiovarusteisiin. Kaman kuljettaminen edestakaisin lisää kustannuksia.
Ihmeissään Lavender kyselee, eikö tosiaankaan kukaan oululainen ymmärrä sijoittaa mitat täyttävään konserttisaliin?
Hän toisi kansainvälisiä artisteja pohjoiseen, sillä taskulaskin puhuu puolesta. Oulussa Deep Purple vetää saman verran yleisöä kuin Helsingissä.
Lavender edustaa suurta musiikkialan kansainvälistä yritystä, joka järjestää kiertueita muun muassa Bruce Springsteenille, Black Sabbathille, Lana Del Reylle ja Rihannalle.
Oulu ei osaa ottaa iloa irti asemastaan Pohjois-Suomen merkittävimpänä kulttuurikaupunkina. Täällä on kyyristytty itkemään silmät kuiviksi Nokian lähtöä.
Oulussa sijaitsee edelleen – kännykkäteollisuuden nuupahtamisesta huolimatta – yliopisto, useita taidelaitoksia, koulutetut asukkaat ja vilkas lentokenttä. Elämän eväät. Oulu voisi näyttäytyä elinvoimaisena ja elämyksellisenä. Jos tahtoisi.
Kaupunkien maine muodostuu yhä enemmän kulttuurisesta kiinnostavuudesta. Kiinnostavuus edellyttää toimintaa ja tapahtumia, suuria ja pieniä. Ne vaativat tahtoa, mielikuvitusta ja yksityistä riskinottoa.
Kaupunki voisi tulla sen verran vastaan. että osoittaisi neljä tarpeeksi leveällä olevaa seinää.
Kolumni