OLYMPIALAISET: Italian Jacobs pinkoi satasen olym­pia­voit­ta­jak­si Eu­roo­pan en­nä­tyk­sel­lä

Kolumni

Neljän nesteen oppi tekee paluuta me­dias­sa

Ihmiskunnan ajattelutavoilla on pitkät juuret ja ällistyttävät historiat.

Ihmiskunnan ajattelutavoilla on pitkät juuret ja ällistyttävät historiat. Lääkitseminen ja lääkintätaito – tai sellaisena pidetty – ovat ymmärrettävästi olleet tärkeitä aina ja kaikissa kulttuureissa.

Monet sellaiset ideat, jotka nykyisin liitetään kansan syvien rivien perinteisiin lääkitsemiskeinoihin, heijastavat todellisuudessa akateemisen lääketieteen muinaisia näkemyksiä. Tästä oli esimerkki muutama viikko sitten Kalevassa.

Artikkeli oli otsikoitu: ”Kuppaustaito on elpymässä”. Taito on nähdäkseni myönteinen sana. Otsikko viesti siis tähän verenlaskuun sisältyvän periaatteessa myönteistä osaamista.

En kannata sensuuria. Silti jaksan toivoa, että mediat levittäisivät puoskaroinnin sijasta ymmärrystä lääketieteestä ja tietoa sen tuloksista. Uskokaa pois – ne ovat ainakin yhtä kiehtovia!

Nykyaikaisen lääketieteen teoria ei automaattisesti aukea niin sanottua arkiymmärrystä käyttäen. Näin on laita muidenkin tieteenalojen. Ennen uudella ajalla tapahtunutta luonnontieteen läpimurtoa ja tämän tiedon vielä myöhäisempää soveltamista lääketieteeseen asia oli toisin: tieteellinen ajattelu noudatteli paljolti arkiymmärrystä.

Niinpä antiikin filosofit ajattelivat, että maailma koostui tulesta, maasta, ilmasta ja vedestä, joita kutsuttiin ”alkuaineiksi”. Koko maailmankaikkeuden rakenne heijastui ihmisruumiissa, jossa niin ikään oli tunnistettavissa neljä elementtiä: veri, lima sekä keltainen ja musta sappi.

Antiikin lääketieteen auktoriteetti Galenos esitteli tämän kokonaisuuden kirjoituksissaan, joita luettiin arvovaltaisina lähdeteoksina vuosisatoja myöhemmin.

Galenos eli ajanlaskun alun tienoissa. Hänen neljän nesteen oppinsa kuitenkin siirtyi sellaisenaan keskiajan lääketieteellisiin käsityksiin ja vaikutti eurooppalaisten lääkärien toimintatapoihin pitkälle 1800-luvulle asti.

Neljän nesteen opin mukaan oli tärkeää, että elimistön nesteiden kesken vallitsi tasapaino. Sairauden ajateltiin johtuvan tämän tasapainon häiriintymisestä, jolloin hoidon tehtäväksi oli tietysti luontevaa nähdä jonkin nesteen poistaminen tai lisääminen. Vielä muutama sata vuotta sitten näiltä linjoilta hoidettiin jokseenkin kaikkia sairauksia.

Nesteiden poistoa saatiin aikaan oksennuttamalla, ulostuslääkkeillä ja suoneniskennällä. Lisää nestettä elimistöön tuotiin erityisesti juottamalla vettä. Eri puolilla Eurooppaa pyöri kukoistava liiketoiminta terveyslähteillä, joiden vesiä varakkailla yhteiskuntaluokilla oli laajasti tapana nauttia miellyttävässä ympäristössä.

Ennen 1800-lukua ei voida puhua biolääketieteestä eikä tautien diagnostiikasta nykyisessä mielessä. Sairauksien erottaminen toisistaan tuli mahdolliseksi vasta, kun patologian, mikrobiologian ja kemian menetelmät ja teoriat kehittyivät. Lääkärien ammattitaito alkoi rakentua luonnontieteelliselle ymmärrykselle, ja jokapäiväinen huolenpito potilaista eriytyi sairaanhoitajien osaamiskokonaisuudeksi.

Niin kauan kuin kunnollinen lääketieteellinen teoria puuttui, hoidot olivat pakosta huitaisuja pimeään. Aikaisempina vuosisatoina vain yhteiskunnan eliitillä – kuninkaallisilla ja heidän suosikeillaan – oli mahdollisuus saada lääkärinapua, mitä ei jälkiviisauden valossa voi pitää heidän kannaltaan erityisenä etuna.

Onneksi huomattavalla osalla vaivoista on aina ollut taipumus parantua ennemmin tai myöhemmin itsestään. Täten myös neljän nesteen opin perusteella annettu hoito saattoi yksittäisissä tapauksissa joskus hyvinkin näyttää tuottavan tuloksia. Hoitojen tehon kriittistä arviointia eli kliinistä hoitokoetta ei sitäkään ollut vielä keksitty.

Suoneniskentä ja kuppaus (englanniksi cupping) ovat oma järkyttävä lukunsa eurooppalaisten lääkitsemisyritysten historiassa. Mikäli ”pahan veren” kertapoisto ei näyttänyt tuovan tulosta, käsittely uusittiin.

Voi vain kuvitella, mitä tällaisesta toimenpiteestä on seurannut vaikkapa keuhkokuumeesta kärsineelle nuorelle naiselle, jolla noissa oloissa hyvin suurella todennäköisyydellä oli jo lähtötilanteessa kohtalaisen vakava raudanpuuteanemia.

Suonta iskivät antaumuksella muutkin kuin lääkärit. Parturien ammattikunnan tunnus verilautanen kertoo näiden ammattimiesten taannoisesta monipuolisesta toimenkuvasta.

Nykyinen uuspuoskarointi on viehättynyt kuona-aineiden käsitteeseen. Niitä mainostetaan poistuvan niin kuppauksessa kuin erilaisissa suolihuuhteluissa. Terveisiä taas neljän nesteen opilta!

Todellisuudessa terveellä elimistöllä on riittävät keinot päästä eroon haitallisista aineenvaihduntatuotteista. Tästä huolehtivat maksa ja munuaiset: jos näiden toiminta häiriintyy vakavasti, ei jää epäselväksi, onko potilas sairas vai ei.

Tavanomaisesti terveellä ihmisellä ei ole mitään syytä yrittää erityisin toimenpitein lähdettää kuona-aineita elimistöstään.

Kuppauksen ehdotettua renessanssia on perusteltu sen perinteisyydellä. Se, että jokin asia on ollut käytössä pitkän aikaa, ei lääketieteessä mitenkään erityisesti puhu tämän asian puolesta.

Mikäli käytön takana on kuppauksen tapaan vanhentunut käsitys ihmisen biologiasta, toiminta on parhaassa tapauksessa haitatonta hömppää ja pahimmassa tilanteessa se voi olla vaarallista puoskarointi


Kirjoittaja on NordLab-liikelaitoksen johtava lääkäri, joka on suorittanut FM-tutkinnon pääaineena aate- ja oppihistoria.