Kuusi vuotta on pitkä aika presidentin valtakaudeksi nykymaailmassa, mutta Sauli Niinistön ehdotus neljästä vuodesta menee liian pitkälle. Viisi vuotta olisi nykyistä sopivampi pituus.
Kun Suomelle laadittiin itsenäistymisen jälkeen perustuslakia, presidentistä haluttiin tehdä päivänpolitiikan yläpuolella oleva maan johtaja. Siksi hänen virkakaudestaan tuli selvästi pitempi kuin eduskunnan vaalikausi. Peruste pätee yhä, mutta myös kauden pituudesta on hyvä keskustella samalla, kun nykyisen perustuslain toimivuutta tarkastellaan muutenkin.
Presidentin asemaa ja valtaoikeuksia usein pohdiskellut puhemies Sauli Niinistö palasi aiheeseen useiden sanomalehtien yhteishaastattelussa sunnuntaina. Hän piti yhä kiinni kannastaan, että presidentin pitää saada päättää ulkopolitiikasta yhteistoiminnassa hallituksen kanssa.
Presidenttikauden mitasta Niinistöllä oli uusi näkemys. Neljä vuotta riittäisi hänelle. Silloin vältyttäisiin Niinistön mukaan vaikeuksilta, joita syntyy, mikäli presidentti on ulkopolitiikassa eri mieltä kuin hallitus. Lisäksi hän arvioi nelivuotisen kauden nykyaikaiseksi.
Huolimatta kauden pituudesta Suomessa arvuutellaan jatkuvasti seuraavien presidentinvaalien asetelmia ja mahdollisia ehdokkaita. Niinistö on spekulaatioiden kärkinimiä, haluaapa hän itse sitä tai ei. Niinpä nytkin monilla tulee helposti mieleen, että nelivuotinen presidentin virkakausi voisi hyvin sopia Niinistön omaan elämänvaiheeseen. Ehkä hän ei kuitenkaan ajattele asiaa noin konkreettisesti.
Kausien rajaaminen kahteen presidentti Mauno Koiviston aikana oli hyvä ratkaisu. Yhdelle ihmiselle presidenttinä asetettiin 12 vuoden katto. Koivisto noudatti rajoitusta itsekin, vaikka hän olisi halutessaan voinut viimeisenä istuvana presidenttinä tavoitella kolmatta kautta.
Jos yhden henkilön mahdollisuus toimia presidenttinä rajattaisiin kahdeksaan vuoteen, vaihtuvuus lisääntyisi ja useammat henkilöt pääsisivät näyttämään kykyjään valtionpäänä. Neljän vuoden välein järjestettävissä presidentinvaaleissa on kuitenkin yksi vakava ongelma.
Mikäli presidentin ja eduskunnan vaalikausi olisi yhtä pitkä, irtaannuttaisiin täysin perustuslain alkuperäisestä, yhä pätevästä tavoitteesta pitää valtionpää politiikkaa vakauttavana ja reservissä olevana merkittävänä vaikuttajana. Jos presidenttikausi on yhtä lyhyt kuin eduskuntavaaleissa, presidenttipelistä voi tulla uusi kestohäiriötila Suomen politiikkaan.
Nykyisen perustuslain toimivuutta on määrä arvioida tällä vaalikaudella, ja silloin luupin alle joutuvat myös presidentin valtaoikeudet erityisesti ulkopolitiikan johtajana. Oikeusministeri Tuija Braxin mukaan presidentin toimikauden pituus ei tule kuitenkaan pohdittavaksi (HS 8.11.). Braxin kantaa voi vain hämmästellä. Toimikauden pituus kun liittyy olennaisesti presidentin valtaoikeuksiin.
Ranskakin on lyhentänyt presidentin virkakauden kuudesta viiteen vuoteen. Se olisi järkevää myös Suomessa. Se kun laskisi yhden henkilön toimikausien maksimipituuden kymmeneen vuoteen. Tuossa ajassa ehtii kyllä jättää jälkensä maan valtiolliseen elämään. Samalla taattaisiin se, ettei yhden ihmisen kausi muodostu liian pitkäksi, jollaiselta 12 vuotta vaikuttaa nykymaailmassa.
Kansanedustajia pitempi virkakausi on tärkeä presidentille siksi, että se korostaisi valtionpään roolia päivänpolitiikan isojen ja pienten myrskyjen yläpuolella olevana henkilönä. Juuri nyt on oikea aika pohtia asiaa siksi, etteivät seuraavat presidentinvaalit paina vielä päälle ja estä viileää harkintaa.