Neljän ruusun yli kaksi vuosikymmentä suomipopin taistelutantereella ja Karjalan laulumailla merkitsevät hulppeaa 400 000:n kappaleen levymyyntiä lukuisine platina- ja kultalevyineen. Joensuusta lähtöisin olevan yhtyeen tämän syksyn albumipanostus on itseironisesti nimetty Ensi-illaksi.
Neljän ruusun keulahahmo Ilkka Alanko miettii juuri kuulemaansa tilastoluentaa Pohjois-Karjalan kevyen musiikin historiasta.
- 70-luvulla hallitsi Katri Helena, 80-luvulla mun veli ja 90-luvulla me. Me olemme jääneet jotenkin roikkumaan vielä 2000-luvullekin, johon tietysti kuuluu myös Nightwish, Alanko kertaa historiaa, vaikka hänen yhtyeensä Popmuseo-albumi ilmestyi jo kuusi vuotta sitten.
- Uuden levyn nimessä Ensi-ilta on samansuuntaista itseironiaa kuin oli Popmuseonkin kohdalla, Neljän ruusun solisti kiteyttää.
Syntsaa, huminaa
riffiä ja kolinaa
Ensi-ilta-albumille on mahtunut monenlaista tavaraa. Neljä ruusua hyppää rivohkosta syntikkapopista sujuvasti raskaan rockin kanssa flirttaileviin kitarariffeihin. Ja tietysti yhtyeen tuotannossa kuuluu vanhaan malliin U2:n huminaa ja Depechen Moden kolinaa. Ensi-iltaa voi luonnehtia monipuoliseksi levyksi.
- Näinhän me vähän itsekin ajattelemme. Tällä bändillähän on se, että meillä on niin tunnistettava soundi. Vaikka yritämme vääntää mihin suuntaan, niin sen kuitenkin aina tunnistaa Neljäksi ruusuksi. Ja sitä emme halua alleviivata, vaikka kai tunnistettavuus on loppujen lopuksi enemmän hyvä kuin huono asia, Alanko pohdiskelee.
- Tällä levyllä on kovinkin monenlaisia biisejä. Kode Koistinen on säveltänyt levyn kappaleista kahdeksan, minä kolme. Minun ja Koden biisit ovat hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi levyn avaava Soudat - huopaat on silkkaa rockia ja sen perään tulee jotain aivan muuta.
Soudat - huopaat lähestyy uhmakkaasti jo punkrockiakin.
- No ei kai nyt sentään. Toisaalta - jos Green Daynkin sanotaan olevan punkrockia, niin kai sitä sitten on tämä meidänkin biisi, Alanko naurahtaa.
Lahteen ja
Jussi Ahteen
Kappaleen Peace & Love -tekstiin Alanko kertoo saaneensa idean ystävänsä Jimi Pääkallon tavasta hokea kaikille "peace, peace". Albumilla on myös kotiseutuhenkisesti pohjoiskarjalaisiin tunnelmiin uppoava Juovuksissa Lieksassa. Paikkakunnan ja olotilan yhdistelmä on Alangolle tuttu.
- Kyllä, minä todellakin olen ollut Lieksassa juovuksissa, Alanko vahvistaa.
Kappaleen levottomassa tekstissä vilahtelevat Ladat ja Ellit, kunnes kappaleen sankari yhtäkkiä ilmoittaa lähtevänsä Lahteen tyttöjä pokaamaan.
- No enhän mä muutakaan voinut, kun siinä lauletaan ´Jussi Ahteen´. Mun oli pakko laittaa siihen ´Lahteen´, kun se sattuu sopimaan niin hyvin. Ei sillä Lahdella siinä muuta tarkoitusta ole, Alanko vakuuttaa.
Neljän ruusun Ensi-ilta tekisi mieli kiteyttää yhdellä sanalla: jukeboksi.
- No siinä mielessä levy on jukeboksi, että meillä oli ensin läjä biisejä, joista kasasimme kokonaisuuden. Ja levyautomaatinkin kohdalla ihminen saa itse päättää, mikä alkaa soida. Myös levymme monipuolisuutta voi verrata jukeboksiin. Mutta missään nimessä Ensi-iltaa ei tehty jokaiselle jotakin -periaatteella. Siinä mielessä se ei ole jukeboksi, Alanko muistuttaa.
Tunnelma kuumeni
treenikämpällä
Neljää ruusua odottaa levyn ilmestymisen kunniaksi taas kerran kiertue. Yhtyeen kiertueharjoitukset vietiin läpi kirjaimellisesti kuumissa tunnelmissa. Treenikämpän lämpötila nousi yli 40 asteen, ja siinä helteessä yhtye sitten painoi menemään päivästä toiseen.
Rockmusiikin kauneimpia Spinal Tap -perinteitä kunnioittaen kukaan bändin jäsenistä ei tullut katsoneeksi, onko patteri mahdollisesti päällä ja vielä kaiken lisäksi täysillä. Ja olihan se.
Lähtö kiertueelle tapahtuu Lappeenrannasta 13. lokakuuta. Sen jälkeen yhtye painelee valtoimenaan Suomea ristiin ja rastiin päätyen 16. joulukuuta Jämsän Himos-Areenalle.
- Mitään suuria yllätyksiä tai erikoisuuksia ei tämän kiertueen keikoilla ole odotettavissa, siellä kun on runsaasti klubikeikkojakin mukana. Tiedän, että meidän kalusto on jo valmiiksi ylimitoitettu näihin paikkoihin, Alanko luonnehtii.
Neljä ruusulla on historiassaan julma kasa hittibiisejä. Yhtyeellä lienee montakin kappaletta, jotka on edelleen höylättävä läpi joka ainoalla keikalla.
- Niitä on tasan nolla. Voimme minä iltana hyvänsä jättää minkä biisin tahansa soittamatta. Se on meidän bändissä siistiä. Kuten sekin, että emme ole ikinä olleet yhdelläkään nimmarikeikalla, Ilkka Alanko hehkuttaa.