Tähtijuttu: Hou­kut­taa­ko Suomi vain hyvällä so­siaa­li­tur­val­laan? – Ilman asen­ne­muu­tos­ta ul­ko­maa­lai­sis­ta ei saada hel­po­tus­ta työ­voi­ma­pu­laan

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Kolumni

Neljä astetta lisää

On taas se vuodenaika, jolloin ilmastoa koskevat uutiset kuplivat pintaan.

On taas se vuodenaika, jolloin ilmastoa koskevat uutiset kuplivat pintaan. YK:n ilmastoneuvotteluiden uusin kierros on juuri alkanut Dohassa, Qatarissa. Vaikka se on välivaiheen istunto, jolta ei paljon odoteta, kokouksen alla ja sen aikana julkistetaan iso määrä uusia ilmastoaiheisia selvityksiä. Niistä painavimpia on Maailmanpankin raportti, jonka mukaan ollaan täyttä päätä menossa kohti neljän asteen keskilämpötilan nousua. Isojen vahinkojen estämisen rajana on pidetty kahta astetta.

Tämä yhdistyy uutisiin, joiden ajoitus ei ole kokousten aikatauluista kiinni. Arktisen merijään määrä oli tänä syksynä pienempi kuin koskaan on mitattu. Edellinen ennätys oli vuodelta 2007. Välillä siis on ollut enemmän jäätä, mutta nyt ei. Arktisen merijään syksyinen koko on puolittunut 30 vuodessa, ja jatkoa seuraa kunnes seutu on lopulta kokonaan jäätön osan vuodesta. Arviot siitä, milloin tämä lopulta tapahtuu, ovat koko ajan lyhentyneet.

Tilastollisesti osoitettava kehitys on selkeimpiä merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Yksittäiset ilmiöt ovat hankalampia.

Onko New Yorkia runnellut Sandy-myrsky ilmastonmuutoksen seurausta? Säiden ääri-il-
miöiden on määrä lisääntyä, mutta jonkin nimenomaisen tapahtuman syy- ja seuraussuhteita on paha osoittaa.

Johtuvatko Talvivaaran ongelmat osaltaan siitä, että ar-vioinneissa ei otettu huomioon ilmastomalleja?  Ehkä hyvinkin. Vettä tuli altaisiin paitsi tehtaan, myös taivaan täydeltä. Suomessa sateisuuden on määrä selvästi lisääntyä, mikä tarkoittaa, etteivät pitkän aikavälin sadetilastot välttämättä kerro tulevasta. Siihen on tänä syksynä helppoa uskoa, kun joka paikka litisee vettä ja järvet ovat piripinnassa.

Jos sateisuuden kasvu on pysyvä ilmiö eikä tilastollinen sattuma, vaikuttaa se muuallekin. Oliko märkyyden aiheuttama surkea perunasato seurausta ilmaston muuttumisesta? Mihin tyrkitään lumet, jos sade jatkuu saman tahtiin mutta ilma menee miinukselle?

Entä tuleva talvi sitten? Toisaalta pitäisi olla leutoa, lämpenemistrendin mukaan. Toisaalta pitäisi olla todella kylmää, jos käy kuten jotkut mallit kertovat. Silloin arktisten vesien lämpeneminen muuttaa vallitsevia tuulia niin, että Siperian sisäosien kylmä ilma pääsee tulemaan tänne asti.

Lämmin talvi, kylmä talvi – molemmat voisi selittää ilmastonmuutoksella, ja tässä pulma juuri onkin. Mitään ei voi suoraan ennakoida. Suomen talven suhteen ilmaston muuttumisen seuraukset saattavat jopa olla aivan ristiriitaisen tuntuisia. Suomen kesän osalta seuraus ei myöskään välttämättä ole entistä lämpimämpi kesä, vaan se voi olla myös silkkaa viheliäistä märkyyttä. Sellaista kuin viimeksi nähtiin.

Ei ihme, että moni on hämmentynyt ja tuntuu pyyhkivän koko asiaa pois mielestään tai torjuvan sitä. Eikä sille myöskään näytä tapahtuvan mitään.

Päästöjen rajoitukset eivät todellakaan pure. Valtioiden nykyisillä päästösitoumuksilla ei mitenkään voida päästä kahden asteen lämpenemiseen, vaan mennään neljän asteen vaiheille. Tähän mennessä nousu esiteollisesta ajasta on 0,8 astetta, joten aloitettu polku on vasta alussa. Takaisin vain ei hevin enää ole kääntymistä. Maailmanpankin mukaan neljän asteen nousu voi olla totta jo 2060 mennessä, ja siitä se vain jatkuu.

Kun Maailmanpankin raporttia lukee, siitä piirtyy tulevaisuudesta kuva, jota ei oikein viitsisi edes kuvailla. Englannin kielen taitoiset voivat vilkaista sitä osoitteessa www.worldbank.org. Jos on vähänkään seurannut ilmastokeskustelua, arvaa kyllä, mistä siellä puhutaan. Märkää, kuivaa, kuumaa, nälkää.

Ja jos vähänkään on seurannut ilmastopolitiikkaa, arvaa kyllä, ettei Dohan kokouksesta paljon uutta käteen jää. Neuvottelut jatkuvat, uusia takarajoja annetaan, vuoden parin sisään poliittisia panoksia taas nostetaan.

Ennen kuin poliittinen paine on taas riittävän suuri – ja vielä se ei ole – jää jäljelle vain sopeutuminen ja uusien tosiasioiden tunnustaminen. Suomessa niihin näyttäisivät kuuluvan paikalliset vedenpaisumukset.  Moniin muihin verrattuna se on pientä.