Älkää itkekö, Cantores Minoresin pojat. Ei helsinkiläinen kuoro voittaisi Oulun tiernapoikakisoja, vaikka laulaisi miten.
Miksikö? Siksi että tiernapojista tiedetään Oulussa vain yksi totuus ja se on tämä:
Asuipa kerran Oulussa neljä ahnetta ja kovaäänistä koulupoikaa, jotka tapasivat Upsalassa opiskelleen ylioppilaan. Ylioppilaalla oli joulun alla vain vähän rahaa mutta runsaasti henkistä pääomaa. Niin ylioppilas opetti koulupojille ruotsalaisessa yliopistokaupungissa näkemänsä, Englannissa tuotetun show´n.
Koska pojankoltiaisilla sattui olemaan tilapäinen likviditeettiongelma ja koska he olivat oululaista huonetta ja sukua, he haistoivat rahan heti. Kollit lähtivät pahvimiekat tanassa kiertämään talosta taloon ja lauloivat ylioppilaan opettamat viisut kovaa ja korkialta.
Tällaista ei ollut Oulussa ennen nähty ja bisnes pyöri hyvin. Muutkin koulupojat, oululaista huonetta ja sukua, keräsivät porukat, ja kohta kaikki kynnelle kykenevät alkoivat kiertää talosta taloon möykkäämässä.
Ja nyt tullaan tarinan kohtaan, jossa piilee totuus oululaisesta totuudesta. Kukaan ei koskaan oppinut todella laulamaan. Jos joku lauloi moniäänisesti niin se oli puhdas vahinko.
Tätä totuutta ei himmennä se, että Oulun maakuntakirjaston kokoelma yrittää todistaa muuta.
"Laulujen kertomus voidaan laulaa myös kaksi- tai neliäänisenä, jolloin koulukuorot voivat laulaa ne merkitystä korkeudesta ja mieskvartetti joko tenorit oktaavia korkeammalta tai bassot oktaavia matalammalta kuin ne on merkitty." Näin kehtaa väittää Onni Kauppila kirjassa Tiernapojat-kirjassa vuodelta 1955, mutta kirja joutaa pölyttyä. Kauppila on hurahtanut kirjoittamaan niinkin, että Lounais-Suomessa olisi elänyt oululaistakin vanhempi tähtipoikanäytelmä. Haloo, missä?
Totuutta ei hämärrä sekään, että kaupunginkirjaston kolmessa äänitetyssä tiernapoikaversiossa lauletaan kaikissa moniäänisesti. Eteläisen hapatuksen pilaamia nauhoja. Sitä paitsi yhdessä versiossa lauletaan eri äänissä ihan varmasti vain vahingossa.
Kukaan oululainen ei oululaisen totuuden mukaan keksinyt laulaa moniäänisesti, ei vaikka yksitoikkoiset rallit kyllästyttivät yhtäkin musikaalisesti lahjakasta Knihtiä illasta toiseen ja vaikka häntä kuinka olisi huvittanut, ihan vain ajan kuluksi, hyräillä kakkosstemmaa. Oulussa on nykytiedon valossa laulettu aina yhtä ääntä, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli pistää paremmaksi kuin samoilla kulmilla pyörivä naapurin poikien porukka.
Vaatteista vielä joku viisas sananen neuvoksi tuleville yrittäjille. Cantores Minoresia moitittiin Oulun keikan jälkeen aivan syystä asiattomasta pukeutumisesta. Ei räteillä oululaisen nykytiedon mukaan ole koskaan koreiltu. Täällä pohjoisessa nimittäin muistetaan kaikki tiernapoikaesiintymiset kahdensadan vuoden ajalta kuin eilinen päivä, eikä yksikään tiernapoikajoukkue, edes heinäpääläinen, ole koskaan uskaltanut pistää päälleen erilaista sotisopaa kuin naapurin porukka, olipa vanhempien varallisuus tai varustetaso mikä hyvänsä.
Tämä totuus oululaisista tiernapojista on syntynyt aukottomien kuulopuheiden varassa ja se on tosi.
Koittakaapa tutkijat ja muut vellihousut tulla tänne väittämään, että tiernapoika laulaisi moniäänisesti paitsi kun silloin kun päästelee nuotin vierestä. Sellaisen yrittäjälle oululaiset työntävät kynttilänpätkän ahteriin ja heittävät Laanaojaan.