Neitoperhonen liihotteli viime kesänä päiväperhosseurannan runsaslukuisimpana lajina. 15 vuoden ajan jatkunut seuranta kertoo, että neitoperhonen oli 90-luvulla seurannan lajeista vasta 22. runsain.
Seurannan järjesti Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti yhdessä Suomen Perhostutkijain Seuran kanssa. Siihen lähetettiin 105 lajin tiedot. Kaikkiaan seuranta keräsi 249 000 liihottelijan tiedot.
Neitoperhosen ohella lauhahiipijä ja sitruunaperhonen olivat kolmen eniten havaintoja keränneen perhosen joukossa. Muita tavanomaista runsaampia lajeja olivat pikkukultasiipi, häiveperhonen, niittyhopeatäplä ja kirjopapurikko.
Kesän aikana kiinnitettiin huomiota erityisesti häiveperhosen kantojen vahvistumiseen Kaakkois-Suomessa. Kokonaisuutena päiväperhoskesä oli kuitenkin keskinkertainen ja monin paikoin vaisu, sillä 77 lajia (68 %) oli tavanomaista vähälukuisempia.
Ympäristömuutokset vaikuttavat perhosiin
Vuonna 2005 seurantaan osallistui 181 henkilöä, joiden tiedot perustuivat yli 6 000 havaintopäivään. Valtakunnallinen seuranta jatkuu vuonna 2006. Seuranta perustuu vapaaehtoisuuteen ja on avoin kaikille, jotka tuntevat riittävän hyvin päiväperhosia.
Monien päiväperhosten niukkuutta selittävät epäsuotuisat säät. Sateista edelliskesää seurasi leuto alkutalvi, joka poikkeuksellisen kylmän ja vähäsateisen maaliskuun kautta kääntyi viileäksi alkukesäksi. Lämmin loppukesä ja erityisesti syksy eivät enää tilannetta parantaneet.
Suomessa on 119 päiväperhoslajia, joista 14 elää yksinomaan Lapissa. Päiväperhoset ovat kärsineet ympäristömuutoksista, erityisesti niittyjen ja muiden perinneympäristöjen katoamisesta sekä soiden ojituksista.
Valtakunnalliseen seurantaan on osallistunut 15 vuoden aikana lähes 550 harrastajaa ja tutkijaa. Tällä hetkellä seurannan tiedot kattavat noin 2,8 miljoonaa päiväperhosta.
Lisätietoja seurannasta: www.ekay.net, www.perhostutkijainseura.fi.