mirja.niemitalo@kaleva.fi
Kansanvallan alennustila on muuttunut krooniseksi. Lyhyt kausiflunssa ei mennytkään ohi, vaan lima sakenee ja pahenee. Kuvaus pätee tätä nykyä demokratian ydinalueelle, kun kansanedustuslaitoksen liepeiltä tulee päivittäin ilmi skandaaleja poikineen.
Etuoikeutettu rälssi esikuntineen mällää kansan rahoilla mielensä mukaan lainsäädännön rajoja hipoen ja yleisistä eettisistä ja moraalisista periaatteista piittaamatta.
Kansalla ei pitäisi kuitenkaan olla syytä huoleen, sillä kansanedustajat, heidän avustajansa ja eduskunnan virkamieskunta viettävät suojattua elämää eduskuntatalossa, Arkadianmäellä kutsutussa paikassa Helsingissä. Talossa palvelu pelaa, työyhteisö on viihtyisä ja työpaikka arvostettu.
Palkka- ja luontaisedut ovat vailla vertaa verrattuna moneen muuhun työpaikkaan. Kaikinpuolinen huolto ja huolehtiminen alkaa, kun onnistuu pääsemään taloon töihin, joko kansan valitsemana tai normaalin viranhaun kautta.
Jos rankan työpäivän jälkeen tai sen aikana jää luppoaikaa, on mahdollisuus omistautua mitä monipuolisimmille harrastuksille. Harvassa muussa vastaavan kokoisessa työpaikassa henkilöstön työkykyä ylläpitävään toimintaan panostetaan niin avokätisesti kuin eduskunnassa.
Kansanedustajien ja virkamiesten kerhoja tuetaan vuosittain lähes 136 000 eurolla. Kerhoilla ei juuri ole omatoimista varainhankintaa, joten laskun maksavat veronmaksajat. Tosin se voi näissä oloissa olla ihan viisasta, kun seuraa, mihin poliitikkojen omatoiminen rahankeruu on johtanut.
Mukavaahan se on tietää, että meidän rahoilla eduskuntainstituution parissa työskentelevät voivat kalastella, erästellä, näytellä, lukea raamattua, ajella moottoripyörillä tai harrastaa kuvataiteita ja sukututkimusta muiden samanmielisten seurassa.
Me muut kustannamme tällaiset harrasteet itse.Tosin kaikilla ei välttämättä ole sellaiseen varaa. Tiedoksi sinne Arkadianmäelle, että elämä Suomessa on ilman rahakkaita harrastuksiakin aika kallista.
Jos pelkkä harrastetoiminta ei riitä, on kansan valitsemilla edustajilla ja heidän työtovereillaan eduskunnassa mahdollisuus myös syvempään analyysiin ja globaaliin ajatteluun esimerkiksi erilaisissa yhteiskunnallisissa toimintaryhmissä tai eduskunnan ja muiden yhteisöjen arvovaltaisissa kokoontumisissa sekä reilussa puolessasadassa kansojen välistä ystävyyttä vaalivassa maakohtaisessa ystävyyskerhossa.
Kaikki me ymmärrämme, että verkostoituminen, vähän niin kuin
Facebook, on tärkeää. Varsinkin, kun siihen saa veronmaksajilta hulppeaa rahallista avustusta päivärahoineen. Ikävää vain, että kansliatoimikunta linjasi juuri äskettäin, että esimerkiksi viiniä ei enää tarjoilla kerhojen tilaisuuksissa, toisin kuin vielä Oulun opetusviraston juhlissa.
Luottamus demokraattiseen järjestelmään horjuu ja poliitikkojen uskottavuus on kokenut vakavan kolauksen. Kun nöyryys, tilannetaju ja uskottava argumentointi puuttuvat, jää tässä vain odottamaan, että mitä ne veijarit seuraavaksi keksivät.
Meitä tavallisia kansalaisia tosin huolestuttavat joka puolella puhkeavat yt-menettelyt, työttömyyden pelko ja huoli taloudellisen toimintaympäristön murenemisesta. Vanhusten hoitopalvelujen puute ja köyhyys, samoin kuin nuorison hyvän elämän turvaaminen valvottavat myös öisin. Jos siellä Arkadianmäellä vain lautakasojen ja harrastuspiirien lomasta ehditte, niin hoitaisitteko vähän näitäkin asioita. Siis, jos vain ehditte.