Tasa-arvoasioissa on tultu luultavasti viimeisille rajoille, kun jo miehillekin on alettu vaatia samanlaista kohtelua kuin naisille. Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen, joka muuten on nainen, on kertonut, että miehet ottavat häneen yhteyttä entistä useammin ja valittavat siitä, kuinka maailma sortaa.
Ensi hätään herää tietysti epäilys, että nyt ovat naisasiaihmiset keksineet jonkin uuden konnankoukun miesten pään menoksi - ehkä he yrittävät juksata meidät itsemme ajamaan naisasiaa jotenkin sillä verukkeella, että luulemme ajavamme miesasiaa.
Kannattaa siis olla varuillaan, mutta toisaalta on pakko myöntää, että oikeita eroja todella on. Miehet esimerkiksi kuolevat 7-8 vuotta nuorempina kuin naiset, eikä kukaan näytä korvaansa lotkauttavan tällaisen syrjinnän kieltämiseksi. Miesten vuosi on siis vain jotain 10 kuukautta naisten 12 kuukauteen verrattuna.
Jonkin verran tilannetta tasoittaa se, että naisten euro on vastaavasti vain 80 senttiä, eli he tienaavat sen verran vähemmän. Jos oletetaan, että mies tienaa 10 000 euroa vuodessa 32 vuoden ajan, hänen elämänaikaiset kokonaisansionsa ovat 320 000 euroa. Nainen sen sijaan tienaa vain 8 000 euroa vuodessa, mutta jos tienestiä jatkuu 40 vuotta, siitä kertyy täsmälleen samat 320 000 euroa kuin miehellekin. Tässä mielessä siis maailma on jo nyt jotakuinkin tasa-arvoinen, mutta mahtaneeko pysyä.
Paljon on maailmassa myös sellaista vääryyttä, jota ei ole millään tavalla otettu huomioon, ja joka meidän miesten itsemme on nostettava esiin. Miehet ovat esimerkiksi keskimääräisesti pitempiä kuin naiset. Siitä koituu monenmoista hankaluutta, kuten se, että tuon tuostakin jymäytämme päämme matalalla oleviin ovenkamanoihin. Jatkuva otsan jysähtely alkaa väistämättä näkyä ajan mittaan esimerkiksi koulumenestyksessä ja muussakin henkisessä toiminnassa. Naisilla tällainen vaiva on paljon vähempi, koska he luikahtavat matalahkonkin kamanan alitse kuin mäyräkoira veräjästä. Ratkaisu pulmaan voisi olla erillisten ovien valmistaminen miehille ja naisille, samaan tapaan kuin erilliset vessatkin.
Epäkohta on myös miesten isokenkäisyys. Harva mies pystyy käyttämään alle 40-numeroisia kenkiä, jollaisilla suurin osa naisista pärjää mainiosti. Voidaan jopa sanoa, että miehen saapas on naisen nappaskenkä. Tämä erilaisuus tuntuu suoraan sekä kukkarossa että kestävässä kehityksessä: totta kai isommat kengät maksavat enemmän kuin pienet, koska niihin joudutaan käyttämään enemmän nahkaa ja teurastamaan useampia nahkapäällysteisiä eläimiä. Tätäkään pulmaa ei ole ratkaistu, päinvastoin, esimerkiksi Kiinassa sitä on vain pahennettu typistämällä tyttölasten jalkoja, kun tasa-arvon nimissä pitäisi typistää poikien koipia.
Kuten jo näistä muutamista esimerkeistä huomataan, tasa-arvovaltuutettu on oikealla asialla. Jonkun on ruvettava valvomaan myös miesten tasa-arvoa - ensi hätään voisimme valita toisen tasa-arvovaltuutetun, joka sukupuoleltaan edustaisi vähemmistöä, siis miehiä.