Näyt­te­li­jän poika siirtyi kameran toi­sel­le puo­lel­le – "Ikä tuo kyp­syyt­tä", sanoo 50 vuotta täyt­tä­vä elo­ku­va­oh­jaa­ja Aleksi Mäkelä

Suomalaisista elokuvaohjaajista 2000-luvulla on katsojien tajuntaan iskostunut Aleksi Mäkelän nimi.

Suomalaisista elokuvaohjaajista 2000-luvulla on katsojien tajuntaan iskostunut Aleksi Mäkelän nimi. Hänen etunimensä käy taiteilijanimestä. 

Mäkelän ristimähetkellä saama etunimi Tane olisi Hollywoodissa vielä Aleksiakin iskevämpi, mutta nimen taivutteluun oli syynsä.

– Oikeat etunimeni ovat Tane Aleksanteri. Olin aikoinaan Yleisradion Radioteatterissa lapsinäyttelijänä. Kun pikku palkkioitani oli mennyt näyttelijä Taneli Mäkelän tilille, otin Aleksin vähitellen käyttöön.

Tuunattu etunimi on joskus aiheuttanut pikkukommelluksia.

– Olen pari kertaa meinannut jäädä jumiin lentokentälle, kun passista ei ole löytynyt Aleksin nimeä, Mäkelä muistelee.

Aleksi Mäkelä aloitteli elokuva-alalla 1990-luvulla. Alku ei ollut helppo.
Aleksi Mäkelä aloitteli elokuva-alalla 1990-luvulla. Alku ei ollut helppo.
Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Mäkelä ei sattumalta tehnyt rooleja Radioteatterissa. Hänen isänsä Vesa Mäkelä näytteli pitkän uran Ylen Televisioteatterissa.

– Lähdin lapsena isän mukaan Helsingin Pasilan studioille ja pidemmillekin reissuille. Hän myös vei minua leffoihin katsomaan länkkäreitä, Chaplinia ja gangsterielokuvia.

– Gangsterileffoja pitää aina löytyä kotihyllystä, ne ovat eloonjäämispakettini, filmikärpäsen pureman nuorena kokenut Mäkelä muistuttaa.

Näyttelijän poika sai kavereikseen toisten näyttelijöiden ja taiteilijoiden lapsia. Näihin kuuluivat muiden muassa Santeri Kinnunen ja Samuli Edelmann.

Nuoret pojat kiinnostuivat elokuvanteosta, kun Santerin näyttelijäisä Heikki Kinnunen osti seurueelle ensimmäisen videokameran. Vaikka Aleksi Mäkelä on näytellytkin, hän on jättänyt työstään enemmän jälkiä ohjaajana, tuottajana, kuvaajana, äänittäjänä, käsikirjoittajana ja lavastajana.

– Suostuin menemään kameran toiselle puolelle ja jäin sinne, itseoppinut elokuvan monitaitaja tiivistää.

Mäkelä aloitteli alalla 1990-luvulla, kun suomalaisen elokuvan kaupallinen nousu oli utuinen unelma. Hänenkään tarinansa ei saanut tuhkimoalkua, sillä rahat elokuvan tekoon olivat kiven eli Elokuvasäätiön päätösvallan alla.

Hätiin tuli viihteen kultasormi Pertti ”Spede” Pasanen. Hän oli saanut vihiä, että Mäkelä ohjaisi toimintaseikkailun Romanovin kivet. Arvostelijat suhtautuivat viihdepläjäykseen odotetun varauksellisesti, eikä yhteistyö kuuluisan mesenaatinkaan kanssa kestänyt pitkään.

– Tekijäpuolella meidän olisi pitänyt varmistaa, että rahat riittävät. Koska Spede hoiti rahoituksen, meillä ei ollut budjettia ja tuhlasimme rahaa.

Kun Romanovin kivistä ei tullut jättimenestystä, Speden kiinnostus loppui saman tien.

– Näin Speden ensi-illan jälkeen ehkä kerran, eikä hän ollut enää huomaavinaan.

Mäkelän ja Suomi-elokuvan taival vauhdittui vuosituhannen taitteessa. Siihen mennessä valmistui Mäkelän ohjaama ja Edelmannin sekä Juha Veijosen tähdittämä Häjyt, nykyaikaistettu versio pohjalaisista puukkojunkkareista.

Elokuva sai arvostelijoilta suopean vastaanoton ja hurmasi suuren yleisön. Menestys tuli Mäkelälle hänen mukaansa oikeaan aikaan.

– Häjyistä oli tehty käsikirjoitusversioita jo vuosia aiemmin, mutta Elokuvasäätiö ei lämmennyt hankkeelle. Oli vain hyvä, että teimme lopulta elokuvan kokeneempina. Ikä tuo kypsyyttä.

Mäkelän tuorein ohjaus on syksyllä ensi-iltansa saanut Olen suomalainen, elokuva laulaja Kari Tapion alkoholinhuuruisesta elämästä. Toinen tosipohjainen tarina kummittelee ohjaajan mielessä.

– Parikymmentä vuotta on ollut haaveena ohjata elokuva ralliautoilija Henri Toivosesta. Se on maali, jota kohti yritän.

Tane Aleksanteri ”Aleksi” Mäkelä

Elokuvaohjaaja.

Syntynyt 20. marraskuuta 1969 Helsingissä.

Asuu Vihdissä.

Vaimo Jane Palmu, kaksi aikuista lasta.

Ohjannut elokuvia, muun muassa Romanovin kivet (1993), Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat (1994), Häjyt (1999), Pahat pojat (2003), Matti (2006), Rööperi (2009), Love Records – Anna mulle lovee (2016), Olen suomalainen (2019).

Ohjannut tv-sarjoja, muun muassa Vintiöt (1994–95), Kylmäverisesti sinun (2002), Roba (2016).

Jussi-palkinto parhaasta oh­jauksesta elokuvassa Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat 1995, Brysselin festivaalin palkinto elokuvan Pahat pojat -ohjauksesta 2003, elokuvataiteen valtionpalkinto 2009.

Merkkipäivänä matkoilla.