Oulu Näyttelijä Lasse Pöysti, 78, kävi Oulussa ensimmäisen kerran yli 60 vuotta sitten, jolloin hän oli iltamatyyppisellä kiertueella Suomisen Ollina yhdessä Pipsan (Maire Suvanto) kanssa.
"Kiersimme kaikki lauantait ympäri Suomea aina Muoniossa asti. Junat olivat täynnä sotilaita, välillä pysähdyttiin hälytysten vuoksi", Pöysti muistelee.
Tällä kertaa suomalaisen teatterin legenda on saapunut kaupunkiin Sinfonian sadut musiikissa -konsertin vuoksi, jossa kuullaan Prokofjevin Pekka ja susi. Pöysti toimii tänään keskiviikkona kuultavassa lastenkonsertissa sadunkertojana.
Ensimmäisen kerran hän esitti Pekkaa ja sutta jo vuonna 1945 Helsingin työväentalolla, jossa konsertin kapellimestarina toimi Nils-Eric Fougstedt.
"Lahden kaupunginorkesterin kanssa olen esiintynyt paljon. Se on kuin toinen ammattini nykyään. Esitämme myös Poulencin Babaria ja Sibeliuksen melodraamoja. Puhe ja musiikki ottavat impulssia toinen toisistaan."
Lapsena musiikin kipinä
Pöystin suhde musiikkiin syntyi lapsuuden Sortavalassa. Hänen perheessään ortodoksiset messut kuunneltiin aina radiosta, ei uskonnon, vaan musiikin vuoksi.
Kaupungissa oli vilkas musiikkielämä, joka oli paljolti kristillispohjaisen Sortavalan seminaarin ansiota. Kaupungissa esitettiin oopperoita Aidasta ja Carmenista lähtien. Yksi Sortavalan seminaarin johtajista oli Armas Järnefelt.
"Hän vei mukanaan parhaan meijeristimme Alfons Almin, josta tuli myöhemmin Kansallisoopperan johtaja. Isänikin oli musikaalinen ja hän lauloi innokkaasti Sortavalan mieskuorossa."
Pöysti kertoo myös itse soittaneensa jonkin verran pianoa.
"Luokkatoverini oli musikaalinen. Meillä oli aina kausikortit kaupunginorkesterin konsertteihin. Musiikki on ihan nuoresta asti ollut toinen puoli elämääni", Pöysti paljastaa.
Koti Pariisissa
Musiikki kuuluu karjalaiseen kulttuuriperintöön, eivätkä "juuret eivät lähde pesemälläkään". Pöystillä on neljä identiteettiä: karjalainen, suomalainen, suomenruotsalainen ja ranskalainen."Suomenruotsalainen identiteetti on tullut äitini ja avioliittoni kautta. Olen luonut itselleni myös ontuvan ranskalaisen identiteetin."
Pöysti muutti Ranskaan vuonna 1991, mutta tällä hetkellä teatteriesitykset pitävät hänet Suomessa. Pöystiä työllistävät Helsingin kaupunginteatterin kestosuosikeiksi muotoutuneet Kvartetti ja Viimeinen sikari.
"Nykyisin tunnen olevani kotonani ja rauhassa Pariisissa. Marraskuun alussa pääsen sinne kahdeksaksi päiväksi", hän huokaa.
Tähteyttä ei korostettu
Monelle suomalaiselle Lasse Pöysti on aina Suomisen Olli, mutta se ei häntä harmita.
"Pidän Suomisen perheen filmejä hyvin suuressa arvossa. Ne ovat pala kulttuurihistoriaa. Kun kuvattiin pula-aikaa, meidän ei tarvinnut näytellä sitä, koska sitä myös elettiin. "
Pöysti oli 1940-luvulla Maire Suvannon ohella Suomen ensimmäinen lapsitähti. Tähteyteen suhtauduttiin silti luontevasti.
"Perheeni viis veisasi, mitä teen. Tähteyttäni ei korostettu edes koulussa, tai käyttiväthän normaalikoulun uudet opettajat minua kiinnekohtana, tyyliin sinä siellä Pöystistä vasemmalle."
Nykyajan lapsitähdet saattavat mennä mainoskeskeisessä maailmassa pilalle.
"Lapset ovat luontaisia näyttelijöitä puberteettiin asti, mutta heidän pitäisi saada nousta omalla voimallaan."
Tv:n iltasatu alkaa
Pöystin ura oli tyssätä Suomisen Olliin, ellei hän olisi saanut apua teatterinjohtaja Vivica Bandlerilta. "Huvitussysteemeistä hävisi voima, enkä enää uskaltanut mennä näyttämölle. Päätin lopettaa näyttelemisen. Vivica kysyi, huvittaisiko tulla Lilla Teaterniin. Vastasin, että voin tulla budjuusi ja sinne jäin. Vivica oli Ihmisenä merkittävä ja otti minut koviin kouriinsa."
Vuonna 1977 alkoivat Pikku Kakkonen ja iltasadut. Silloin lasten ja nuorten suhtautuminen Pöystiin muuttui.
"He rupesivat pitämään minua kaverina, he eivät rällättäneet jostain filmistä, vaan tarjosivat kadulla pastillia. Se oli huikeaa."
Lasse Pöysti kertoo nauttineensa iltasatujen tekemisestä. Alun perin hänen olisi pitänyt istua huopatohveleissaan isoisän nojatuolissa ja lukea satua isosta puukantisesta kirjasta.
"Tajusin, että jos luen suoraan kirjasta, eihän kukaan usko mitään. Silloin päätin opetella sadut ulkoa ja se oli hyvä päätös."
Kansallisteatterissa aloittaessaan vuonna 1945 Pöystillä oli kollegana näyttelijä Jussi Snellman, joka oli työskennellyt Kansallisteatterin perustajan Kaarlo Bergbomin ensemblessä.
"Tätä kautta olen ollut kokenut suomalaisen teatterin alusta tähän päivään saakka. Se on ollut minulle elämä 65 vuotta."
Sinfonian sadut -konsertti Madetojan salissa 19.10. klo 18. Ohjelmassa Prokofjevin Pekka ja susi sekä Rimski-Korsakovin Sheherazade. Yli viisivuotiaille.
