Suomalainen, ruotsalainen, tanskalainen ja norjalainen kilpailivat siitä kuka on rumin.
Suomalainen voitti, koska ruotsalainen, tanskalainen ja norjalainen olivat sitä mieltä.
Mielenrauhaamme järkytettiin viime viikolla uutisoimalla tulokset matkailusivusto Hotels.comin ja deittisivusto Match.comin kyselystä, jossa selvitettiin pohjoismaisten sinkkujen mieltymyksiä toisiinsa. Uutinen näyttää tukkineen Suomessa lukuisat nenät herneillä, ainakin sen perusteella millaista keskustelua tulokset saivat meillä aikaan. Asiaa on puitu useilla keskustelupalstoilla, radio-ohjelmissa ja varmasti paljon muuallakin.
Kyselyn mukaan ruotsalaiset naiset ja miehet ovat kaikkein kauneimpia, seuraavana tulevat norjalaiset naiset ja miehet. Ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset olivat yksimielisiä siitä, että suomalaiset ovat Pohjoismaiden rumin kansa.
Kyselyyn vastasi 5 499 pohjoismaista sinkkua. Omaa maata ei saanut kyselyssä äänestää.
Moinen tulos on tietysti suomalaisten kannalta pöyristyttävä, todennäköisesti monen mielestä suorastaan loukkaava. Se on suolaa haavoihin ihmisille, jotka aivan liian usein tuhlaavat energiaansa miettimällä, että mitähän tuo naapurikin minusta ajattelee.
Jos pysähtyy kuitenkin hetkeksi miettimään tehtyä kyselyä vähän tarkemmin, voi todeta, että sillä ja sen tuloksilla ei ole mitään väliä. Tuloksilla, jotka perustuvat viiden ja puolen tuhannen ihmisen mielipiteisiin, ei taida olla kovin vahvaa tieteellistä pohjaa.
Lukuisia asioita on tutkittu, tai ainakin selvitetty, analyyttisemminkin. Silti on puhuttu nollatutkimuksista. Näin voitaneen tehdä tämänkin kyselyn kohdalla.
Itse asiassa suomalaisten ei pitäisi edes hätkähtää tällaisista rumuusväitteistä. Jos rehellisesti menemme itseemme, joutunemme myöntämään olleemme jo sukupolvien ajan itsekin samaa mieltä.
Suomalaisella jos kellä on taito itsensä rumentamiseen. Selkeä vähemmistö meistä kuuluu siihen joukkoon, joka on peiliin katsoessaan tyytyväinen.
Jos näkee tukkansa värikkäänä kuin maantie, nenänsä perunana ja lyhyiden jalkojensa kannatteleman takapuolen laahaavan maata, lysähtää ryhti, romahtaa itsetunto ja pian näyttääkin kutakuinkin sellaiselta millaiseksi itsensä ajattelee. Hymyile siinä sitten muille pohjoismaalaisille valloittavasti ja yritä näyttää kauniimmalta kuin ruotsalainen.
Ei taida onnistua.
Oman ulkonäkömme mollaamisen lisäksi me suomalaiset olemme päteviä mollaamaan myös muiden suomalaisten ulkonäköä. Kohtaamamme tai vain näkemämme ihmiset, joiden nimiä emme tiedä, nimeämme yleensä juuri ulkonäön perusteella.
Kerron esimerkin:
1980-luvulla nuorina lukiolaisina kaveriporukallamme oli tapana käydä silloin tällöin bingossa. Yksi bingon vakioasiakkaista, vanhempi mieshenkilö, omasi korkean otsan, kyömyn nenän ja pitkän leuan. Hän näytti rujolta ja käveli hivenen vaappumalla toinen olkapää edellä.
Emme tienneet miehen nimeä, joten aloimme keskenämme kutsua häntä Euroopan rumimmaksi mieheksi.
Viime viikolla uutisoiduista rumuustuloksista närkästyneitä voi lohduttaa sillä, että kyselyn tulos ei ole edes uutinen. Meidät suomalaiset on todettu ulkomaalaisten toimesta rumiksi jo huomattavasti aikaisemmin.
Venäläinen professori S.I. Baranovski luonnehti alun perin jo 1882 ilmestyneessä tietoteoksessa suomalaisen ihmisen olevan ruma. Suomen suuriruhtinaskuntaa käsittelevässä teoksessa hän totesi suomalaisten ulkonäön karkeaksi ja usein suorastaan epämiellyttäväksi.
Todennäköisesti pysymme edelleen nöyränä kansana. Rumilla kun ei ole vara ylpistyä.