Pääkirjoitus

Näytön paikka, keskusjärjestöt – kansakunta odottaa nyt keinoja, joilla työllisyyttä vahvistetaan

Antti Rinne veti ovelasta narusta kutsuessaan keskeiset työmarkkinajärjestöt pohtimaan työllistämiskeinoja.

-
Kuva: Vesa Joensuu

Antti Rinne veti ovelasta narusta kutsuessaan keskeiset työmarkkinajärjestöt pohtimaan työllistämiskeinoja. Keskusjärjestöt pääsevät näin itse vastaamaan huutoonsa.

Tulevan hallituksen työläimmin saavutettaviin tavoitteisiin kuuluu työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin. Tilastokeskuksen uusimpien lukujen mukaan nyt mennään 72,4:ssä.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus onnistui kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti omassa työllisyystavoitteessaan, 72 prosentissa. Sen omien toimien lisäksi vauhtia antoi suotuisa kansainvälinen talouskehitys.

Muutaman päivän sisällä aloittavalla Antti Rinteen (sd.) hallituksella kyse olisi siis noin 2,5 prosenttiyksikön punnerruksesta neljässä vuodessa, ei sen suuremmasta harppauksesta. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että tuohonkin tavoitteeseen pääsy on kaukana läpihuutojutusta.

Tilastokeskuksen vahvistettujen lukemien mukaan talouskasvu hidastuu. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kasvua oli vain 0,2 prosenttia verrattuna edelliseen ja 1,2 prosenttia verrattuna vuotta aiempaan. Näillä numeroilla työllisyys ei nouse kohisten.

Jos työllisyys ei vahvistu, julkisen talouden pohja ei pitkän päälle kestä. Tämä on tiedossa myös Säätytalolla. 75 prosentin työllisyysasteeseen pääsyyn tarvittaisiin 60 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2023 mennessä.

Jos Sipilä halusi panna valtionyhtiöiden taseen töihin, Rinne aikoo panna töihin työmarkkinajärjestöt. Tuleva hallitus haluaa keskusjärjestöjen miettivän työllisyyskeinoja 30 000 työpaikan edestä.

Rinteen veto on ovela. Ensinnäkin hän lunastaa heti alkuun lupauksensa kuunnella isoissa päätöksissä työmarkkinajärjestöjä. Hän puhaltaa henkiin monen kaipaamaan kolmikantaisen valmistelun.

Toiseksi hän vetää jo nyt mattoa alta järjestöjen mahdolliselta kritiikiltä. On aina vaikeampaa moittia hallituksen toimia, jos on itse päässyt niihin vaikuttamaan.

Kolmanneksi järjestöiltä saatetaan parhaassa tapauksessa saada jopa toimivia ehdotuksia työllisyyden kohentamiseksi.

Keskusjärjestöille pääsy vaikuttamaan on nyt näytön paikka, mahdollisuus myös perustella omaa olemassaoloa. Keskusjärjestöjen rooli on ollut hakusessa sen jälkeen kun työehtosopimusten teko on siirtynyt liitoille.

Muikeita hymyjä lienee nähty etenkin Suomen Yrittäjissä, joka on vuosikymmenten ajan vaatinut pääsyä työmarkkinapöytiin. Nyt ovi aukeaa ainakin yhteen huoneeseen.

Yrittäjäjärjestön toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen on jo arvioinut, että tuleva hallitusohjelmakin on yrittäjien kannalta "pelättyä parempi".

Aivan samaa innostuksen puhkumista ei ole esimerkiksi kuultu SAK:sta. Puheenjohtaja Jarkko Eloranta totesi jo Ylellä, ettei järjestöjä pidä panna vastuuseen, jos työpaikkoja ei synny. Vielä tässä vaiheessa ei kuitenkaan pitäisi luovuttaa.

Mitään vallankumouksellisia uusia keinoja tuskin nähdään, mutta lupa on kuitenkin odottaa ainakin jotain käyttökelpoista. Jos tuloksena on vain mitäänsanomattomien kompromissikeinojen luettelo, järjestöt tulevat edistäneeksi omien yhteiskunnallisten rooliensa kutistumista.