Lännentie Limingassa on pohjoispohjalaista maaseutumaisemaa parhaimmillaan. On sininen taivas ja vihreä niitty, jolla lehmät laiduntavat leppoisasti. Tien varren kyltit paljastavat, että seudulla on useita kotieläintiloja. Ihan heti ei uskoisi, että maalaismaisemassa toimii moderni koneautomaatioalan yritys. Insinööri Jarmo Aholan perustaman Jahotecin toimitila löytyy kuitenkin keskeltä maaseudun sydäntä.
"Tämä tila on sukutila, minun mummola. Kun sukupolvenvaihdos tuli ajankohtaiseksi, minulta kyseltiin kiinnostusta tulla jatkajaksi", elektroniikkateollisuuden parissa aiemmin työskennellyt Ahola muistelee.
Harkittuaan tovin Jarmo Ahola perheineen päätti muuttaa sukutilalle Liminkaan. Päätoimiseksi maanviljelijäksi hän ei kuitenkaan ollut valmis ryhtymään, ja niinpä kasvinviljely jäi sivuelinkeinoksi.
Varsinainen pääelinkeino löytyi tilan vanhasta navetasta, jonka Ahola valjasti konepajaksi vuonna 1997.
"Yhdelle miehelle siitä sai ihan hyvän työtilan, mutta kun bisnes kasvoi ja työntekijöitä tuli lisää, täytyi rakentaa uudisosa navetan kylkeen", hän kertoo.
Tällä hetkellä Jahotec työllistää täyspäiväisesti viisi ihmistä. Yritys valmistaa automatisoituja koneita ja laitteita muun muassa paperi- ja lääketeollisuuden käyttöön. Vaikka yrityksen toimiala on varsin moderni, pihapiirin miljöö siiloineen ja navetoineen on kuin vanhasta Suomi-filmistä.
Ahola sanoo olevansa paikkaan tyytyväinen, eikä hän koe tarvetta siirtää yritystään kaupungin vilinään. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta firma on koko ajan kasvanut. Ahola rohkaisee myös muita yrittäjiä hyödyntämään maatilojen rakennuksia. Esimerkiksi kiinteistöön liittyvissä kuluissa maalla säästää pitkän pennin verrattuna kaupungin vuokriin.
"Ihmetyttää, kun käyttökelpoisia tiloja on niin paljon tyhjillään. Eikö ihmisten kekseliäisyys riitä?", hän kummastelee.
Tehdas vaihtui puutyöverstaaseen
Paavolalaista Paula Herkkolaa ei voi kekseliäisyyden tai rohkeuden puutteesta moittia. Pihapiirin vanha hevostalli on muokattu puutyöverstaaksi, jossa rouva valmistaa päätyönään puupakkauksia ja lahjatavaroita.
"Ennen tein kolmivuorotyötä tehtaassa ja koin sen aika raskaaksi. En ole katunut kertaakaan, että jäin pois tehdastöistä. Tässä työssä saa käyttää luovuutta ja päättää työaikansa itse", hän tuumaa.
Ajatus puualan yrityksestä kypsyi Herkkolan mielessä pitkään. Puun jatkojalostaminen tuntui luontevalta, koska aviomies Mika toimii saha- ja höyläämöyrittäjänä.
Aikaisemmin Herkkolat kasvattivat päivätyönsä ohella hevosia ja viljelivät viljaa. Pientilan pitäminen kävi kuitenkin kannattamattomaksi. Vuonna 2001 he luopuivat viimeisistä hevosistaan ja hyväkuntoinen tallirakennus jäi tyhjilleen.
"Sitten keksimme, että tallin saa muutettua verstaaksi. Työtilana tämä on mainio, valoisa, avara ja vielä lämpöeristetty", yrittäjä kertoo.
Paula Herkkola ryhtyi selvittelemään oman yrityksen perustamista. Tietoa ja käytännön apua hän sai TE-keskuksesta ja paikallisesta maaseutuyrityshautomosta. Tämän vuoden toukokuussa tilalla tehtiin virallinen toimialamuutos viljanviljelystä puutuotteiden valmistukseen ja lasermerkkaukseen.
Yrittäjän taival on vasta alussa, mutta Paula suhtautuu tulevaisuuteensa toiveikkaasti.
"Tiedän, ettei yrittäjän leipä ole välttämättä leveä. Nyt näyttää kuitenkin valoisalta, mielenkiintoa on ollut mukavasti ja kauppaakin on saatu aikaiseksi, vaikka oikeastaan tässä vaiheessa vasta etsitään markkinoita. Tavoitteena on löytää yhteistyökumppaneita ulkomailta ja tehdä tuotteita vientiin."
Lähiajan suunnitelmissa on myös vanhan hevostallin laajentaminen. Kun bisnes pääsee kunnolla vauhtiin, tuotantotilaa tarvitaan lisää. Paavolan pihapiiriin suunnitellaan myös pientä myymälää rouvan tuotteille.
Diskopalloja ja tunnelmavalot
Kestiläläisellä Veijo Riikosella on yli 20 vuoden kokemus maatilarakennusten uusiokäytöstä. Kun pistäytyy Riikosen illanvietto- ja kokoustiloiksi saneeratussa navetassa, on vaikea uskoa, että siellä on vielä 1990-luvun alussa asustellut 40 lypsylehmää. Nyt navetan varustukseen kuuluvat audiovisuaaliset koneet, tunnelmavalot ja diskolaitteet.
"Iso remontti tänne tehtiin, mutta loppujen lopuksi pienillä kustannuksilla, sillä rakennus oli hyväkuntoinen. Oli siinä melkoinen homma saada navetan aromit haihtumaan, sen verran tiukasti olivat rakenteisiin tarttuneet", Riikonen naurahtaa.
Kokousnavetta on osa Kaija ja Veijo Riikosen omistamaa Pihkalan maalaiskartanoa. Pihkalasta on vuosien varrella kehkeytynyt suuri maatilamatkailuyritys. Vuosittain yöpymisiä kertyy 7 000-8 000. Majoituksen ohella Riikoset tarjoavat vierailleen laajan kirjon ohjelmapalveluita Siikajoen ylittävästä vaijeriradasta seikkailuhalliin, jousiammuntaan, kirveenheittoon ja ratsastusleireihin.
Veijo Riikosen mukaan Pihkalan kehittämisen perusperiaatteena on ollut pihapiirin vanhojen rakennusten hyödyntäminen. Isäntää harmittaakin maatilojen autioituminen ja perinteisen rakennuskannan rappeutuminen.
"Valtava reservi rakennuksia on jäämässä vaille käyttöä. Se on suuri rahasumma, joka jää lahoamaan", hän tähdentää.
Riikosen mielestä tilallisten kannattaisi avoimin mielin miettiä uusia liikeideoita, sillä viljely ja karjanhoito jäävät yhä harvempien tilojen elinkeinoksi.
"Kyllä vaihtoehtoja on, niitä pitää vain osata etsiä. Jos mekin olisimme jääneet pitämään maitotilaa, tila olisi näivettynyt pois. Epäilijöitä riitti, kun päätimme perustaa matkailuyrityksen Kestilään. Silti tämä on ollut hyvä liikeidea. Koska tila on kannattava, on ilo tehdä sukupolvenvaihdos ja siirtää vastuuta tyttärille", Veijo miettii.
Navetta aivan
keskustan ytimessä
Haukiputaan keskustassa komeilee ravintolaksi muutettu navetta. Museoviraston suojelema yli 150-vuotias navetta luo omaleimaista ilmettä keskustaan, joka ruokakauppoineen, pankkeineen ja kunnanvirastoineen ei juuri muuten vastaavista kuntakeskuksista eroaisi.
Nykyinen Ravintola Navetta tunnettiin aikaisemmin Herralan tilana. Vanhimmat tilaa koskevat merkinnät ovat löytyneet vuoden 1852 kirkon kirjoista. Yli sata vuotta tila oli kotieläinkäytössä. viimeiset eläimet, siat, lähtivät rakennuksesta vuonna 1982.
Viittä vuotta myöhemmin rakennuksen sisätilat muutettiin Särkyneen pyörän karjatilana tunnetuksi ravintolaksi. Nykyiset yrittäjät Pasi Sutela ja Marko Luukela aloittivat tiloissa kaksi vuotta sitten.
"Ulkokuori on alkuperäisessä asussaan. Koska navetta on suojelukohde, muutostöiden tekeminen on tarkkaan rajoitettua. Vanhanajan ilmapiiri on ehdottomasti tämän paikan vahvuus", Sutela sanoo.
Navetan vintille on tehty kabinetti ja alakerrassa on ruokaravintola sekä pubi. Kesällä asiakkaat paistattelevat päivää ulkoterassilla historiallista kiviseinää vasten.
Etenkin muualta tulleita ihmisiä navettaravintola jaksaa hämmästyttää. Sutela kertoo, että monet luulevat paikan sijaitsevan kaukana korvessa.
"Kyllä asiakkaat ovat vähän ihmeissään, kun annan ajo-ohjeita kirkon ja kunnantalon viereen", hän mainitsee.